Aleksis Kivi

Aleksis Kivi (syntyään Alexis Stenvall) (10. lokakuuta 1834 – 31. joulukuuta 1872) oli suomalainen kirjailija ja runoilija.

Aleksis Kivi

Katso myös Kaukametsä, Keinu ja Orava

Sitaatteja

• "Aapo: "Ah, niin nuori ja niin paatunut!"

• "Aapo: 'Missä on järkes?' Juhani: 'Tässä visapäisessä halossa; katsos, nytpä se hiiskuu sanasen'".

• "Aapo: 'Mutta voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven'".

• "Aapo: 'Sillä rakkauden liekin virittää taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutyttö rakastuu kuninkaaseen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti. Niin lentelee täällä ristiin rastiin rakkauden henki, ja sinä et tiedä, kusta hän tulee'".

• "Aapo: ... 'Tukkas seisoo pystyssä kuin takkuheinä'. Juhani: 'Anna seistä, anna seistä; se on juuri se tavallinen ja oikea jussin-tukka'".

• "Anteeksi, anteeksi, kunnes ohdake ja rikkaruoho voittaa nisun."

• "Ei maassa eikä taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tantereilla pieninä piimäpartaisina piehtaroitselimme."

• "Elämä, nuoren miehen elämä on juuri niinkuin kaikuva, kohiseva nummi."

• "En taivasta / Mä tahdo, en yötä Gehennan."

• "Fuchs. 'Me olemme siis ...' Gilbert. 'Keskellä leukoja sen suuren traakin; se kohta meidät nielee mahaansa, täys laava-virtaa, joka kuumuudesta rymisee'".

• "Tutki parhaita kirjailijoita siten avartaaksesi mielikuvituksesi piiriä."

• "Onhan minulla nyt edes se, joka paitani pesee."

• "Eero. Juho, miksi irvistät ja väännät silmiäs kuin härkä penkissä?"

• "Ennen nyrkki pystyssä ja suu mytyssä himojamme vastaan sotaa käytiin, ja rautaa kasvoi miehen mieleen, mutta tällä suvulla ei ole tahdon voimaa, vaan tanssii se halujensa pillin mukaan."

• ESKO. "Henkirahan maksan minäkin edestäni."

• "Esko: 'Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön, ja kohoon korkeuksiin ylös'".

• "Hiljaisuus on kuoleman heimoa."

• "Häntä katsahdellen matkan päästä / Uneksuen seison mä, / Autuaaksi tuntuu tämä hetki, / Tuskalliseks tuntuu se; / Povi polttaa, aatos harhaileevi, / Hämäryys ja valo vaihtelee."

• "Ihminen on poiskadonnut lammas. Mutta yksi naukki, hyvä kanttoori, ei tee pahaa, vaan antaapa meille uusia voimia."

• "Ja te tiedätte, mikä kruunun kone meitä vartoo."

• "Ja torvi soi, / Ja trumpu pauhaa, / Ja kumisee kultanen kangas, / Kosk' Tuonelan enkeli niittää."

• "Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi."

• "Jaa, kaiketi ehdit sinä korkean ijän, minä tiedän sen, sillä ensimmäinen sana, jonka lasna ulos suustasi sopersit, oli 'leipää'".

• "Jaa, kanttoori; ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maata mainittu asia."

• "Jos se ilkeä saatana, joka käy ja nuuskii ympärillämme aina tuomiopäivään asti, jos hän, sanon minä, niin riiviöön mun saattais, että sokeudessani toista naista suutelisin, niin lyö mua vast' kuonoa, lyö mua vast' kuonoa, Kreeta, että hampaat kidassani kalisevat."

• "Juhani. 'Eikö kenkään meistä osaa ulkoa yhtään ainoata rukousta. Lukekaat, armaat veljet, hellittäkäät Herran nimessä mitä vaan muistatte, mitä vaan päähän pistää, ilman yhtään sovittelemista raamatunkappaletta ainetta myöten. Lukekaat vaikka hätäkasteesta, veljet armaat'".

• "Juhani: 'Lakki päästäs kun syöt, sinä kokkare'".

• "Juhani: 'Mutta sanonpa kerran vielä: papit ja virkamiehet kirjoinensa ja protokollinensa ovat ihmisen häijyt henget'".

• "Juhani: 'Niin! Paltamon kalakukko, näetkös, jossa kissa, karvainen kissa on moskana sisällä'".

• "Juhani: 'Nuoren miehen naimattoman elämä on tanssia. Eikös niin, Timo?" Timo: "Hi, hi, hi!'"

• "Juhani: 'Onko se rikos, että on minulla niin kova pää?'"

• "Juhani: 'Paljas mies, niin olen kuullut, on talvella sudelle kovin mieluisa paisti'".

• "Juhani: 'Saunaton talo ei käy laatuun sekä kylpemisen että emännän ja muonamiesten muijien lasten-saamisen tähden. Niin, röyhäävä sauna, haukkuva halli, kiekuva kukko ja naukuva kissa, nehän ne oivan talon tunnusmerkkejä ovat'."

• "Juhani: 'Tanssikaamme ryssää; siinä olen minä juuri mekkari. Katsokaas!'."

• "Juhani. 'Tosin tehdään täällä syntiä, sitä ei taida kieltää, mutta kylläpä täällä syntistäkin oikein suolassa ja pippurissa keitetään'."

• "Juhani: 'Venlan rukki pörrää siellä kuin iloinen sontiainen kesäiltana, ennustaen poutaa'".

• "Juhani: 'Voi veikkoseni! Luulenpa että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ympärilles tässä maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kaupungissa'".

• "Juhani: 'Älä rakas veljeni, saata tulilunttua kanuunan vänkypannuihin, nimittäin näihin kahteen korvaani, sitä älä tee!'".

• "Kaikki tässä musiikista juttelis', vaikk'ei ymmärrä konstin päälle enemmän kuin porsas hopealusikan."

• "Kansa kuolematon asuu tällä saarel, / ijäisessä nuoruudessa onnen maassa, / kerikansa pieni, viaton ja kaunis."

• "'Kappusivai!'" sanoi Ryssä."

• "Kenenpä on vuoro lähteä nauriita varkaisiin?"

• "Kerjäläinen on kuin ruismato, jota ei löytyisi , jos vaan jokainen, joka ottaa itsellensä ämmän ja laittelee lapsinulikkoja tähän maailmaan, pitäisi virastansa vaarin eikä hyppelisi sinne ja tänne, niinkuin ketun edessä nuori rengassilmäinen jänis."

• "Kerran ransistuu ja loppuu tämä maailmakin, saati syntinen ihmisparka. Aika tasii meitä kaikkia."

• "Kuule varoitukseni: koston tuumat aivostasi poista; melkein aina työtänsä kostaja katuu, mutta katumuksensa on myöhä."

• "Kylmeniskö koskaan lemmen linna häntä kohtaan, jonka suonissa oma veremme virtaa?" (Karkurit) (Äiti Aleksis Kiven kuvaamana, koonnut Ukko Kivistö, Turussa, kustannusosakeyhtiö Aura 1948)

• "Läpi kyynelsateen lempeest' paistaa toivon päivä armahin."

• "Maa kunnasten ja laaksoen, / mi on tuo kaunoinen? / Tuo hohtees kesäpäivien, / tuo loistees pohjan tulien, / tää talven, suven ihana, / mi onpi soma maa?"

• "Maailman lopusta ei ole yhtään pelkoa niin kauan kuin pakanoita maan päällä löytyy."

• "Metsän poika tahdon olla, / sankar jylhän kuusiston."

• "Mi ikävyys, / Mi hämäryys sieluni ympär / Kuin syksy-iltanen autiol maall?"

• "Minä olen nähnyt Lusifeeruksen karvaisen voiman!"

• "Missä on voittomme? Tämä maailma on aika tunkiokasa, vaan ei muuta."

• "Mit' ompi ihminen? Vain heikko varjo, / vaan sumuhaamu, joka haihtuu pois, / kun korkeuden säde häntä kohtaa."

• "Mitä olemme me, mitä olentoja täällä, että Jumala meistä huolen pitää?"

• "Mutta kärsi, ihmislapsi, lemmen hirmuvaltaa, kanna hänen kahleitansa nöyryydellä."

• "Mutta tämä on kuitenkin pahin paikka: ei yhdelläkään kustantajalla ole luottamusta minun kirjoituksiini, ja sentähden kirjotan minä niin kylmällä ja toivottomalla miellä."

• "Mutta viimeinen puhkesi kaksi kirjavaa siipeä hänen hartioistansa ulos ja muutaman kerran hän niitä heilautti, ja nytpä rupesimme vilkkaisemaan ylös korkeuteen, kohden kuuta, joka hohti meidän päällämme kuin vaskiammeen pohja. Sinnepä sinkaistiin, ja pyörryttävään syvyyteen jäi meiltä matoinen maa."

• "Mykkä peikko meitä kammoittaa enemmin kuin se, joka kirkuu ja peuhaa."

• "Niin muuttuu maailma, Eskoni."

• "Oi ihmislapsi! mikä tuli sun kohtalokses täällä? Pitkät murheenpäivät, mutta harvoin, harvoin ilon lyhykäinen hetki, ilon hetki kyynelsilmäinen, riutuva päivänpaiste synkeitten ukkospilvien keskellä."

• "Olin ennen ilon poika, olen nyt surun poika."

• "Olla äiti, se on pyhä ja korkea asianhaara."

• "Onni: mitä se on? Virvatuli elon suolla, houkutellen meitä petolliseen pyyntiin."

• "Miehen luonnossa tarvitaan aina murena karmeutta, jotain kanuunan jyrkeydestä, valmiina ampumaan ulos koska niin tarvitaan täällä elämän kamppauskentällä."

• "Minulla ei ole moneen aikaan ollut yhtä ainoata kirjaa luettavana, ja usein on aikani kolkko kuin kaivossa."

• "Mutta siinä, missä klasit ja olvituopit kalisee, siinä paukahtelee myös suudelmat."

• "Niinpä päivät nousee, laskee, vuosi vuoden jälessä siirtyy pois, siirtyvät viimein vuosikymmenetkin."

• "Poika ruskea Germaniasta."

• "Sakeri: 'Nyt olet päissäs, Iivari!'. Iivari: 'Siitä kiitän krouvaria, sitä Pelssepuupin tullimiestä!'"

• "Saunanlöyly, sehän sairaan ruumiin ja sielun paras lääke täällä."

• "Se kulki rauhallisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhallisesti alas illan lepoon monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa."

• "Se on luonto, joka vetää tikan poikaista puuhun. Ja puut metsässä, ehkä kaikki yhden ja saman viisaan käsialaa, ovat toki yksi oikea, toinen väärä."

• "Sillä lukkari oli pannut heidän eväänsä takavarikkoon, koetti nälänkin piinalla kiihottaa heidän haluansa lukuun."

• "Sillä tietkäät että herra Varro fänrikkivuosinansa ei sylkenytkään klasiin eikä juuri naisenkaan päälle."

• "Sillä tunnenpa nyt luonnossani niinkuin hieman Spartanilaisen intoa. (Klasi on jäänyt, klasi on jäänyt!)"

• "Simeoni: 'Ehdittiin tuosta viimein kuuhun, joka, niinkuin sokeaeno kertoili, on suuri, ympyrjäinen ja loistava kallio-saari ilmassa'."

• "Simeoni: 'Suuri ja hirmuinen on päivä, joka lähestyy, ja sen nimi on hävityksen kauhistus'".

• "Simeoni: 'Totisesti tekee kuritus hyvää, varsinkin, jos siunaat ruoskan ja kuritat Herran nimessä'".

• "Simeoni. Vanhalla Aatamilla tarkoitetaan synnin juurta, perisyntiä."

• "Simeoni: 'Älä kiroo, mies'. Juhani: 'Kiroon että maailma pyörii, hajoo kuin vanha pakkoreki mastohirren alle!'"

• "Sydän kivestä ja koura rautainen, ne täällä ovat parhaat edut."

• "Syönpä vaikka pieniä kiviä nyt."

• "Te olvipurkit, joiden killisilmistä ei paista enemmin aatoksen valoa kuin härään silmistä."

• "Terve, ruskee ohranneste, / terve, jumal' kultasuu!"

• "Tervehtikäät tätä päivää, te, joille se onneksi koittaa. Tervehtikäät häntä ja iloisesti eläkäät ja kauan."

• "Timo: 'Hyvä lapsi kurittaa itse itsensä', mutta tämän tempun tahtoisin nähdä."

• "Timo. 'Hän viskattakoon härkien eteen, se olkoon laki ja asetus'."

• "Timo. 'Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson'".

• "Timo. 'Tännepä synnyin kurjaksi matkamieheksi. Miksi en avannut ennen silmiäni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa?'"

• "Timoteus. 'Tosi; sillä niin sua rakastan, että olisin valmis syömään sinun, pistämään kupuuni kuin voissa paistetun poimullisen sianmakkaran. Mariana, Mariana, mun sydämeni loiskii, kimoilee ja särkee kuin likistelis sitä pienet perkeleet, mutta sinä sen taidat auttaa.'"

• "Topias. 'Onpa lasten kanssa tekemistä. Sitä ei usko se, jolla ei heitä ole.'"

• "Tosin ei ole köyhyys rikos eikä häpeä, mutta kuitenkin kuorma raskas, ja rikas onneansa kiittäköön."

• "Tule, tule, sinä kurittu viikatemies! Tässä on sinulle valmis niitto."

• "Tuonen lehto, öinen lehto! / Siell' on hieno hietakehto, / Sinnepä lapseni saatan. // Siell' on lapsen lysti olla, / Tuonen herran vainiolla / Kaitsea Tuonelan karjaa. // Siell' on lapsen lysti olla, / Illan tullen tuuditella / Helmassa Tuonelan immen. // Onpa kullan lysti olla, / Kultakehdoss' kellahdella, / Kuullella kehräjälintuu. // Tuonen viita, rauhan viita! / Kaukana on vaino, riita, / Kaukana kavala maailma." (Äiti Aleksis Kiven kuvaamana, koonnut Ukko Kivistö, Turussa, kustannusosakeyhtiö Aura 1948)

• "Tuonen-tupa tehkäät / Poijan tämän asunnoks; / Hän kätköhön mullan astuu."

• "Tuskasta tietämisen pois, / kaikk' ääretön tyhjyys olkoon."

• "Työhön ja toimeen, veljet! Työhön kaikin voimin, sillä tämä elämä maksaa tämän vaivan."

• "Vaimo huoneen joko nostaa ylös mahtiin ja kunniaan tai repii sen alas aina multahirsiin asti."

• "Vallan vitkaan edistyi veljesten oppi, jota ei jouduttanut heidän opettajansa peloittava kiinteys, vaan päinvastoin kangisti aina enimmin heidän haluansa ja mieltänsä."

• "Vanha nuorimies viettää häänsä jälkeen kuoleman tähtien tanssiessa. Siellä, siellä hänelle aviosiippa annetaan, mutta naineet saavat katsella päältä."

• "Vihan kuritus ajaa perkeleitä sisään, vaan ei ulos."

• "Viitamäen luutnantti, jolla on hirmuinen sappi, koska vihastuu hän nokimustaksi naapuriensa päälle ja pelkää aivonsa vierivän pois oikeilta teloiltansa, silloin panee hän tyttärensä pelaamaan klaveeria ja itse lötköttää hän muutaman kierroksen valssia salin permannolla frouvansa kanssa, ja paikalla on hänen kiukkunsa lievinnyt."

• "Voi meitä hulluja! Sissit ja mustalaiset tällä tavalla rähmästelkööt ilmi-taivaan alla."

• "Yksi on, jonka katson kalliimmaksi koko maailman kultaa, se on puhdas omatunto, ja tämä antaa uskallusta miehen poveen."

• "Yksi rikos, kerran tehty, vetää seurassansa legionat toisia, kuin aaltoja myrskyssä, kunnes vaivumme pohjattomaan syvyyteen."

• "Minä elän."
  • Kiven väitetyt viimeiset sanat.

• "Jos ei olis päätä, niin eipä taitais olla jalkojakaan."