Mato
Madoiksi kutsutaan matelemalla liikkuvia, raajattomia, pieniä, lankamaisia eläimiä.
- Kiilto mato kukkasisa / Loisti hiljasuudessaan. / Yli kedon, tienohisa, / Tietämätön loistostaan. // Sulosesti tätä tähti / Katto korkeudestaan. / Kätköstänsä käärmet lähti / Myrkkyänsä valamaan. // Sääli madon surkeutta! / Miks' hän syyttä surmattiin? / Syyttä, sano käärmet, mutta / Miksikäs hän loisti niin? (Kallio eli Samuli Kustaa Bergh)
Eläinrunojen kirja. Toimittanut Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1997.