Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.

  • Maljakossa kukka hymyilee yhä, mutta se ei enää naura. (Malcolm de Chazal)
  • Jotkut ihmiset jaksavat marista siitä että ruusuissa on okaita. Minä olen kiitollinen siitä että okaissa on ruusuja. (Alphonse Karr)
  • Jääkukkaset ikkunalla, / te vuoteni viimeiset / kukat, joihin ei koskenut halla, / te olette jäänehet. (V. A. Koskenniemi)
  • Ruiskukka minulle aina / oli rakkaampi kuin ruis. (Joel Lehtonen)
  • Ei yksikään villikukka, vaikka kuinkakin villi, ole kapinallinen. (Alice Meynell)
  • Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja. (Raamattu, Kork.V. 2:1)
  • Voiko maailmassa olla mitään idioottimaisempaa kuin kaktus? Tylsän näköisenä tankona, jossa siellä täällä on joku nuppineulan suuruinen piikki, se törröttää purkissa niinkuin kilometripylväs savikasassa. (Ensio Rislakki)