Kohtalo
Kohtalo (lat. fatum, mon. fata) tarkoittaa ennalta määrättyä tapahtumien kulkua. Usko jonkinlaiseen kohtaloon kuuluu osaan uskonnoista. Kohtalouskoa kutsutaan fatalismiksi.
- Kohtalo ei ole kotka, se hiipii niin kuin rotta. (Elizabeth Bowen)
- Me elämme aikaa jolloin ihmisen kohtalona on ihminen. (Bertolt Brecht)
- Kohtalo takoo meidät koviksi tai meltoiksi: se riippuu materiaalista. (Marie von Ebner-Eschenbach)
- Mikä ikinä meitä rajoittaakin, sanomme sitä kohtaloksi. (Ralph Waldo Emerson)
- Kohtalon minkä tahansa voi kantaa kauniisti. (Maria Jotuni)
- Ihmisen ylpein arpa: / tietäen turhaksi voiton / taistella turhan tähden. (Uuno Kailas)
- Ihmiskohtalo, meren vieriville aalloille kirjoitettu! (Volter Kilpi)
- Jokaiselle ihmiselle olemme kiinnittäneet hänen kohtalonsa hänen kaulaansa. (Koraani)
- Kaikkea voi tapahtua kaikille. (Raamattu, Saarn. 9:2)
- Kohtalo sekoittaa kortit ja me pelaamme. (Arthur Schopenhauer)
- Voi luoja! kun voisikin lukea kohtalon kirjaa. (William Shakespeare)
- "Kohtalo sekottaa ne kortit, joilla me pelaamme." Mutta eikö meidän vastapelaajamme ole juuri - kohtalo! Niin että siinä pelissä me olemme sangen avuttomia." (Juhani Siljo) [1]
- Jokainen syntyy kuninkaaksi, ja useimmat kuolevat maanpaossa. (Oscar Wilde)
Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.
- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 149. Otava, 1989. ISBN 9511109618.