Suu (lat. os) on suuonteloon johtava, esimerkiksi ihmisellä leukojen ja huulien rajoittama aukko. Suu voi viitata myös itse suuonteloon tai kuvainnollisesti sisäänmeno- tai ulostuloaukkoon kuten luolan suuhun tai joen suuhun.

Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
Etelänmerinorsun suu
  • Ei suu ole rahasta eikä pillu kullasta. (Ylihärmä) (Kansanrunousarkisto)
  • On omakii suu vieraan veronen. (Leppävirta) (KRA)
  • Suu ei kulu suudellessa, käsi kättä annettaissa. (Orimattila) (KRA)
  • Suu hyvän tuntee, kieli makean maistaa. (Ylöjärvi) (KRA)
  • Suu makiin maistaa, kieli kypsen koittelee. (Kitee) (KRA)
  • Suu on lapsen aitta. (Kuusankoski) (KRA)
  • Suu on syrämen tulkki. (Vähäkyrö) (KRA)
  • Suu on viisas pimeessäkin. (Hämeenlinna) (KRA)
  • Suu puhuu sydämen kyllyydestä. (Helsinki) (KRA)
  • Suu sanan erehryttää. (Ilmajoki) (KRA)
  • Suu se on ku ravintos tarvitte, nenä saa hajustakin. (Mynämäki) (KRA)
  • Suu säkkiä myöten. (Ahlainen) (KRA)
  • Suun anto on persehen pesti. (Pelkosenniemi) (KRA)
  • Suun kautta mieli haisee. (Pielinen) (KRA)
  • Suurus suus, pualpääväne puus ja ehtolinen emänän kylkiluus. (Nousiainen) (KRA)
  • Suus särje sydän! (Rauma) (KRA)
  • Suussa ompi köyhän aitta. (Virolahti) (KRA)
  • Suusta lehmäkin lypsää, sonnalla pelto kasvaa. (Isokyrö) (KRA)
  • Suustas lehm lypsä, muttei pitkäst hännästäs. (Kalanti) (KRA)
  • Suuta korviin ja mahaa poloviin, kun rikkaan ruokaa syää. (Töysä) (KRA)

Lähteet

muokkaa
  1. 1,0 1,1 Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 393. Otava, 1989. ISBN 9511109618.