Päijäthämäläisiä sananlaskuja

Katso myös Sananparsia Hollolasta ja Hollolan Lahdesta

• Aamurusko päivän paska, iltarusko kaunis ilma. (Sysmä)

• Ahne taittas kärpäsen persiesien rautakangen. (Koski Hl.)

• Aikasee riihel, myöhäsee kirkkoo, nii piaa pois pääsee. (Orimattila)

• Akaton mies ja hännätön koira. (Heinola)

• Akkoa ja kissoa piteä lyöjä aina kun muulta työltä joutoa, jos ne ei o tehny pahoa nin ne meinoa. (Sysmä)

• Akkojen puhe ja kanojen laulu. (Heinola)

• Alkupäästähän kananpaskakiin on valkeaa. (Artjärvi)

• Allakassa on päiviä ja vanhasta lisää, jos uudesta loppuu. (Lahti)

• Antaa ajan kulua, illan tulla hiljalleen. (Asikkala)

• Arat työttömän kädet. (Asikkala)

• Asia on yks, mutta siinä on monta haaraa. (Hartola)

• Ee enonkoa suu tuohesta ole. (Sysmä)

• Ee hosu työssä aota. (Sysmä)

• Ee oo eneä entisellää kun uunin koukku ja perselaukku. (Sysmä)

• Ei aikasen voittanutta. (Hollola)

• Ei heinäsirkka hämähäkin alle kuole. (Orimattila)

• Ei hullu huhmarissakaan paremmaks tu. (Koski Hl.)

• Ei hätä auta muus kun kirpun kiinniotos. (Koski Hl.)

• Ei jänis yhren portin etee kuole. (Orimattila)

• Ei kiusa vaivaa vähennä. (Asikkala)

• Ei niin pientä virtaa, ettei vettä mereen vie, eikä niin vakaista piikaa, jolta ei mies mieltä vie. (Asikkala)

• Ei nimee osteta eikä sukuu myyrä. (Orimattila)

• Ei ole orjalla pyhää eikä vaimolla lapsellisella. (Asikkala)

• Ei ole sudesta lammasten paimeneksi eikä pojista likkain paimeneksi. (Asikkala)

• Ei pien pieru persettä revi. (Sysmä)

• Ei pirukaan niin kuumaa paskaa situ, että housut palaa. (Nastola)

• Ei se mies eikä mikään, joll ei kelloa ja kolmea huoraa. (Koski Hl.)

• Ei se ole akka eikä mikään, joka ei miestään elätä. (Orimattila)

• Ei se reki kauan tiellä pysy, jota toisesta aisasta veretään. (Orimattila)

• Ei yksi kauan riitele. (Padasjoki)

• Eihän munaa munaa vaihreta. (Orimattila)

• Eihää herelmä ennen puto, ennenku kypsyy. (Orimattila)

• Eiliist leipää ja tänpäiväist voita. (Koski Hl.)

• Elä pirua seinään maalaa, kyllä se tulee itsestäänkin. (Asikkala)

• Emännätöin talo on ku kannetoin hinkki. (Orimattila)

• Emäntä kattoo toisella silmällä kissaa pankulta ja toisella makkarata uunista. (Sysmä)

• Harakka on hyvä lintu, kun sen harvoin näkee. (Hollola)

• Hatuta halossa, turkki peällä touvossa. (Sysmä)

• Herrat ja koirat jättää ovet auki. (Lahti)

• Herrat meitä riijjaa, jos ei eestä nin takoa. (Sysmä)

• Herroja harmittaa, kun talonpoika hyväl hevosell ajaa. (Koski Hl.)

• Hullu hevoistaan kiittää, mielpuol muijajaa. (Orimattila)

• Hullu kiittää akkaansa, mielpuoli lapsiansa. (Asikkala)

• Hullu paljon tekee, vähemmälläkin aikoin tulee. (Kärkölä)

• Isäntä ilo kotonna, vaikka ilman istukoon. (Asikkala)

• Ittestääs viisas lain lukee. (Kärkölä)

• Joka leikkii rupeaa, se leikin kestäkyön. (Hollola)

• Jollei katto kaali itteäh, niin syöttäköh kylän pukil. (Artjärvi)

• Jos ei sauna ja terva ja viina auta, niin sitten perii hauta. (Lahti)

• Jos on muija puhemiehenä, niin sika vihkii. (Orimattila)

• Jos piru toivotun viep, nii kyllähä Luoja suorun tuop. (Orimattila)

• Kerta se on ensimmäinkii. (Orimattila)

• Kierrä kivi, älä kiroa! (Lahti)

• Kiiski ei o kala, tuokkone ei o astiij eikä piika oo ihmine. (Sysmä)

• Kukko ja lukkari elää laulullaan. (Lahti)

• Kukko on kööhän kello. (Heinola)

• Kures on luuta jos lihoaki. (Sysmä)

• Kyl kelpaa ketun elie, pohjatuul, päiväpaiste. (Heinola)

• Kyl kirppu kirkkoo menee, jos ei muual ni papin hias. (Orimattila)

• Kylhän antava astian saa. (Koski Hl.)

• Kyllä hullukin halkoja hakkaa, vaan asiassa miestä tarvitaan. (Hartola)

• Kyllä sen selkä kestää, minkä kuivat seinätkin. (Heinola)

• Kysy ny, mistä kuninkas kultaa saa! (Orimattila)

• Käytetty kuluu ja piletty ohenee. (Hollola)

• Lihan uus lihottaa, kalan uus kuolettaa. (Orimattila)

• Luu jää jakajan kouraan. (Lahti)

• Luuhun asti nälkänen puree. (Hartola)

• Milläs piru sitten ajaa, kun hevosens tappaa? (Hollola)

• Milläs täi veteä, kun ei sill o olkapäitä. (Sysmä)

• Missäs harakka, jos ei siantappajaesissa. (Sysmä)

• Mitä enämmen sontaa hajottaa, sit enämmen se haisee. (Artjärvi)

• Morsian monin kosittu on kun olvi väljähtänny. (Asikkala)

• Muijaa saap lyölä ja kurittaa sen minkä muilt töilt kerkiää. (Nastola)

• Naapurista hyvää, naapurista pahaa. (Asikkala)

• Nuttu nurin, onni oikein. (Orimattila)

• Nuukuus on hyvä, vaan saituruus on suur paha. (Sysmä)

• Nälkä leivättömän, vilu turkittoman. (Hartola)

• Nälkähiist pierettää, ja syönettä röyhlyttää. (Nastola)

• Nälässä menee kylänvälin vaan ei alasti. (Lahti)

• Oma syys, vainaa, mitäs kualit. (Hollola)

• Oma valta ahvenel, ottaa onkien jos se tahtua. (Padasjoki)

• Pakkanen pahan tekee, mut tuulkulta lämmitteä. (Sysmä)

• Parempi aamuaikai kuin iltamyöhäi. (Asikkala)

• Paskahan hyväntekijän palkka on. (Orimattila)

• Pers ei usko velkua. (Hartola)

• Piijasta kun tulee emäntä ja rengistä isäntä, niin niitä ei palvele pienet pirutkaan. (Orimattila)

• Piikahan sen tietie, mitä piika sietie. (Hollola)

• Piruhan pitkä mehtässä, vähän käryvä nenässä. (Hartola)

• Päivä puolessa, nälkä suolessa, isäntä hirressä, emäntä orressa, piika kirkossa kirja kourassa, renki korvessa kontti selässä, piru kontissa korvat hörössä. (Hartola)

• Raha meniä rahan luo. (Koski Hl.)

• Rakkaus on ankara ja lempi kova, siihen kuolee seisaalleen ja silmät jää auki. (Hollola)

• Rakkaus vetää kuin viisi paria härkiä. (Koski Hl.)

• Rikas ajaa, vara yllyttie. (Heinola)

• Rikas köyhtyy, rakas lauhtuu, mut koree on aina koree. (Asikkala)

• Rikkaall on kaekkea, sill on velkoaki. (Sysmä)

• Rikkaan tuvas on korkeja kynnys. Jos köyhä yrtteä siitä yltte, ni soa tikun perseisiisä. (Sysmä)

• Rumat ne vaatteillaan koreilee. (Hollola)

• Sammakko ku peäsiä mättäälle, ni se korahtaa. (Padasjoki)

• Sehää se isä, joka ilmottaa. (Nastola)

• Seppäs, pappis, paimenes piä suures kunnias! (Sysmä)

• Sienet on herroille ja marjat on linnuille. (Hartola)

• Sitä viljaa saalaan, jota kylvetien. (Hämeenkoski)

• Suoja pyryn perästä, paha ilma pakkasesta. (Sysmä)

• Suojaksi syksyinen tuuli, talven jatkoksi keväinen. (Heinola)

• Suola ja sakea on köyhän makea. (Nastola)

• Surua suuret hiukset, harmia harmaat karvat. (Koski Hl.)

• Suu ei kulu suudellessa, käsi kättä annettaissa. (Orimattila)

• Tasan munat, löys pesän kuka hyvää. (Sysmä)

• Tuvas köyhä velan antaa, porstuvas pois ottaa. (Heinola)

• Veli ei o veli korttipelissä. (Sysmä)

• Veljestähhän paha vierasmiehen ottaa. (Artjärvi)

• Vilja rikkaan pellolla, kanto köyhän kaskessa. (Hartola)

• Vittu koko ijän kesteä. (Sysmä)

• Vitun suuruuvesta ja pellon laajuuvesta ei o miteä hyötyvä. (Sysmä)

• Vähän se jänis toista auttaa, joka itsekin haapaa kalvaa. (Heinola)

• Vähäst se vääristyy, josta kalupuu kasuu. (Kärkölä)

• Ylpeyven tähen ihmiseltä hampaat lähtee. (Hartola)

• Älä jätä askareitas illaks äläkä kehruuksias kevääks. (Orimattila)

• Älä ärrytä karhua karjavittal! (Hollola)

Lähteet

• Kansanrunousarkisto