Sika
eurooppalaisesta villisiasta hyötyeläimeksi jalostettu alalaji
Sika (Sus scrofa domestica) on euraasialaisperäinen, hyötyeläimeksi kesytetty villisian alalaji, jota kasvatetaan yleisesti lihan ja usein myös nahan tuotantoa varten. Joitakin sikoja pidetään myös lemmikkieläiminä, erityisesti minipossuja. Sikoja käytetään myös tryffelien etsijöinä etenkin Italiassa.
- "Satoi niin rankasti, että kaikki siat puhdistuivat ja kaikki ihmiset ryvettyivät. (G. C. Lichtenberg) [1]
- "Kyllä sika syitä löytää: maa kova, kärsä kipeä." (Suomalainen sananlasku)
- "Kyllä sika syitä löytää: milloin on kärsä kippee, millon mua rouvassa." (Suomalainen sananlasku)
- "Asia on siitä laidasta, että sika ei elä vanhaksi: jollei se kuole niin se tapetaan." (Korpilahti) (Kansanrunousarkisto)
- "Alventtist sika aljettiin, joulun luut kalvettiin, pääsiäisten pää ja kontit, helunta häntätrontit." (Vahto) (KRA)
- "Eihän se emäsika muista porsassa olleensa." (Pielavesi) (KRA)
- "Elättisika ei tiedä juoksusian vajoota." (Pielisjärvi) (KRA)
- "Hiljanen sika säkin naapuri." (Urjala)
- "Kolme seppää on maailmassa: sika tekee omasta paskastaan uuen paskan, rautio tekee vanhasta rauasta uuen, ja pappi tekee vanhasta saarnasta uuen." (Pajala) (KRA)
- "Kyl sikaki se ymmärtä, et pahnos pehmi maata oo." (Kalanti) (KRA)
- "Sika on köyhän seästöpankki." (Sotkamo) (KRA)
Lähteet
muokkaa- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 344. Otava, 1989. ISBN 9511109618.