Helsinki

Helsinki (ruots. Helsingfors) on Suomen pääkaupunki ja Uudenmaan maakuntakeskus.

Helsingin Tuomiokirkko

Katso myös Lauluja Helsingistä

Sitaatteja

• "- Helsingin kaupunki pyrki seutukaavan muutoksella nimenomaan laajaan omistusasuntojen tuotantoon, koska rakentajien voitot nousivat siinä suurimmiksi." - Ilkka Hakalehto, Itsenäisyys vaarassa: kamppailu Suomesta 1917 vallankumouksesta 1990-luvun eurohuumaan, 1993.

• "...virkamiehet kuten Ilaskivi, Tuomioja ja Dahl hoitavat puoluetta lähellä olevien rakennusyhtiöiden intressit - ja samalla myös muut intressit." - Lahjottu Helsinki, Eero Taivalsaari, 1988.

• "Helsingin kunnalliset laitokset ovat mallikelpoiset. Etenkin kunnallisverot ovat korkealle kehittyneet." (Olli)

• "Mutta Helsinki rientää kuumeisesti eteenpäin ja kaukaiset pikkukaupungit merenrannoilla jäävät kaksikymmentä vuotta jäljelle." (Maila Talvio)

• "Ei Helsingissäkään piikaa piirongin päällä pidetä." (Pori) (Kansanrunousarkisto)

• "Helsingissä ei maksa muut kuin hyyry ja naiset." (Tampere) (KRA)

• "Herrat männööt Helsinkiin, rouvat rotkottaat peräs." (Heinjoki) (KRA)

• "Jos mene Helsinkin tai helvetti, ni molemmis sitä raha tarvita." (Uskela) (KRA)

• "Lähti kuin kuppa Töölöstä." (Sanonta viittaa alkuaan sukupuolitautisairaalaan siirtoon Töölöstä Kumpulaan. Kun potilaita siirrettiin, joku töölöläinen kertoman mukaan lausui klassisen repliikin). Lähde: Paunonen, Heikki: Tsennaks stadii, bonjaaks slangii: Stadin slangin suursanakirja. WSOY 2000.

• Helsinki sumussa:

Sumu Suomenlahden päältä hiipii,

Peittää kaupungin ja kadut, kirkot,

Ilma myrkyllinen maata myöten

Kulkee, vierii, suun ja keuhkot sulkee;

Kansa astuu katuvieriänsä,

Astuu hiljalleen ja hiljaa kuiskii:

Tullut turman on ja taudin aika.

Yhä paisuu paksut myrkkypilvet,

Rintaa outo paino ahdistaapi,

Usmaan uppos Nikolain jo kirkko,

Sumu Säätytalon ukset sulki,

Harja uljas Ritar’huoneen peittyi,

Senaatinkin seinät harmeneepi,

Yliopisto vain yksin enää

Sekä Suomen pankki paikoillaan on.

Eipäs! Onpa muutakin! kas, vielä

Patsas seisoo Aleksander toisen,

Seisoo sumun kesken keisar’ vainaa,

Kansan lempimänä, kaipaamana,

Katso, oikeuden jalopeuran

Silmä sumun halki vielä säihkyy,

Vielä leyhyy rauhan palmulehvä,

Lyyra helkkää sekä sirppi suihkaa –

Kaikki Suomen, kaikki kansan eestä.

Kansa astuu katuvieriänsä,

Astuu toivoen ja toivein kuiskii.

Silloin torin halki askel kaikuu,

Askel marssivaisen asejoukon,

Tyyni, säännöllinen, raudanraskas,

Huudetaan: smirnaa! ja takit harmaat

Hetken häilähtää ja sumuun häipyy –

Sitten kaikki taas on ennallansa.

Kansa äänetönnä tuijottaapi,

Peittyy patsas Aleksander toisen.

(Eino Leino) (Wikiaineisto)