Luu
eläimen tukirangan osa
Luu (lat. os, mon. ossa) on hyvin kovaa ja kestävää, pitkälle erikoistunutta sidekudosta. Luukudoksesta koostuvat luut muodostavat selkärankaisilla sisäisen tukirangan eli luurangon. Luut kiinnittyvät yleensä toisiinsa nivelin. Luun sisällä on pehmeä luuydin, jossa muodostuu verisoluja.
- Luilla kokko kiitelöö eikä liijolla liholla. (Sotkamo)
- Luu jää jakajan kouraan. (Lahti)
- Luu jää valittijan kourhan. (Sodankylä)
- Luu lihan ehtijälle, huora piijan valihtijalle. (Kuopio)
- Luu lihan kasvattaa. (Kiihtelysvaara)
- Luu lihasta ja hoikka paikka makkarasta on miniän osa. (Ylistaro)
- Luu lonijan kouraan. (Ylivieska)
- Luu lähelt o liha makkeinta. (Savitaipale)
- Luu tasajan kätte. (Perniö)
- Luuhun asti nälkänen puree. (Hartola)
- Luussa maku, ei lihassa. (Pieksämäki)
- Luusta vanhan peukalo. (Ikaalinen)
- Luustahan koirakin unta näkee. (Nokia)
- Luut ne on jotka pelaa, ja suanet pitää kiinni. (Eurajoki)
- Luut sitte syörään, kun lihat loppuu. (Virrat)
Kansanrunousarkisto
