Gösta Sundqvist

Gösta Erik Sundqvist (17. toukokuuta 1957 Espoo – 16. elokuuta 2003 Espoo) oli suomalainen laulaja, lauluntekijä, muusikko ja radiokoomikko. Hän toimi Leevi and the Leavings -yhtyeen solistina sen perustamisesta lähtien. Sundqvist myös sävelsi, sanoitti ja sovitti yhtyeen kappaleet.

Sitaatteja

Musiikinteosta

• ”Ei minulla ole hinkua saada Leavingsia ykkösbändiksi. Olisi paljon hienompaa, jos joku löytäisi Leevi and the Leavingsin uudelleen kolmenkymmenen vuoden kuluttua ja sanoisi, että olihan se kova juttu aikanaan.” (Soundi 3/1984.)

• ”Minusta tuntuu, että jos en itse soittaisi Leavingsissa, koko bändi ärsyttäisi minua tavattomasti. Tuollainen yhtye, joka ei treenaa eikä käy keikoilla, mutta joka kuulostaa suhtkoht hyvältä. Joka kerta kun levy tulee ulos, se noteerataan joka lehdessä, vaikka laulut vain pieraistaan ilmoille. Ja samaan aikaan maa on täynnä bändejä, jotka tekevät kymmenen kertaa enemmän töitä ja kiertävät maata ja näkevät vaivaa, eikä niistä kirjoiteta koskaan.” (Soundi 3/1984.)

• Leevi and the Leavings osallistui Euroviisukarsintoihin 1981: ”En oikein ymmärrä, miksi Juice tai Jim Pembroke yleensä lähtivät mukaan Euroviisuihin sätkyttelemään ja tekemään pilaa kisoista. Mutta tuo suhtautuminen Euroviisuihin on niin suomalaista. Jos ei pilkata niitä, tehdään kummallista jazz-laulua mikä on tuomittu epäonnistumaan.” (Soundi 3/1984.)

• • ”Juice halusi vain sotkea asioita, hän pulisi ja pölisi ja alkoi heti mölistä jos jollain Ossi Runteella oli asiaa kilpailijoille.” (Soundi 3/1984.)

• ”Mä teen biisejä, joissa käytän omia kokemuksia ja kutsun ihmisiä oikeilla nimillä. Kaikki on kuitenkin vain peliä ja leikkiä. Kokonaisuus on mun versio pelistä suomalainen rockmusiikki.” (Rumba 13/1989)

• ”Mul on joku lahja siis joku lahjakkuus, jonka mä joudun antaa ihmisille takaisin ja tää on se vuorovaikutus tässä. Se on mulla lainassa. Eli sun kautta Gösta Sundqvist niin kun tehdään näitä biisejä ja radiosaastetta ihmisille. Mä teen sen oman osuuteni ja sitten kun se loppuu, niin se loppuu, et jos ei lopu koskaan niin ei lopu koskaan.” (1990)

• ”Mun mielest hyvä juttu saa olla vaikka valhetta kunhan se vaan on hyvä juttu.” (1990)

• ”Myönnän pitäväni yllä Peter Pan -maailmaa. Ei Leevi-hahmo ole sama asia kuin Gösta. Ei minun ääntäni kuulla levyillä. Olen vain lossivahti, joka tuo asioita ihmisten kuunneltavaksi. En minä sano laulujen tai radio-ohjelmien lauseita. Ne ovat välähdyksiä ympäröivästä todellisuudesta, jotka vain välitän eteenpäin. Minulla on kyky, jonka annan yhteiseen käyttöön. Ajatukset tulevat muualta.” (Soundi 7/1991)

• ”Minulla on puhtaat jauhot pussissa kun sanon tekeväni kansanmusiikkia. Kaikenlaiset Värttinät ja vinkuintiaanit väittävät soittavansa kansanmusiikkia jouhikkoineen ja hilipata-meininkeineen, mutta nehän väsäävät vain tekotaiteellista paskaa, jolla ei ole mitään tekemistä oikean kansan kanssa. Kahdensadan vuoden päästä huomataan, että minähän se teinkin aikanaan kansanmusiikkia. Enkä häpeä sitä.”(Soundi 7/1991)

• ”Suomalainen diggaa, kun sanotaan suoraan, että kyllä olen käyttänyt dopingia. Ei saa itkeä, etten voi ymmärtää, miten tämä piikki on joutunut pyllyyni. Talonmieskö sen sinne laittoi? Silloin tulee asenne, että tuo jätkä tapetaan kun se tulee takaisin kylille. Veikkaan, että me edustetaan sellaista ihannoitua suomalaisuutta. Kun me lauletaan että 'mä nousin nuoralle ja soitin huoralle', Neon 2 laulaa että 'voi kun sulla on ihanat silmät ja kaunista ripsiväriä'. Minä puhun miehen äänellä ja ne puhuvat Barbie- ja Ken-nuken äänellä.” (Soundi 6/1993)

• ”Ei minulla periaatteessa ole mitään sitä vastaan, että joku levyttäisi biisejäni. Minähän olen käyttömusiikin tekijä, humpuukimaakari sopii hyvin titteliksi.” (Soundi 6/1993)

• ”Vaikka tämä saattaa tuottaa joillekin pettymyksen, mun on sanottava, että mä en tee musiikkia fiiliksellä. Kirjoittaminen on lähes matemaattinen toimenpide. Vaikka mä puhun intuitiosta, tunteella ei ole mitään tekemistä säveltämisen kanssa.” (Rumba 14/1993.)

• ”Loppujen lopuksi mun tärkein tehtäväni on tallentaa tästä ajasta jotain olennaista, kaikki muu on merkityksetöntä.” (Rumba 14/1993)

• ”Mun biisithän on hyvin simppeleitä kolmen-neljän soinnun popkappaleita, mutta mun tapani sovittaa on sellainen, että ne tuntuu sitten vähän täyteläisemmiltä. Meidän soundi muodostuu kuitenkin seitsemästätoista tingeltangelista mitä kilkutellaan triangelilla ja millä lie, ja nauhanopeutta muuttelemalla niin että se alkaa kuulostaa meiltä ja se kuva minkä mä näen silmissäni alkaa saada värejä.” (Rumba 1995)

• ”Olen sellainen ihminen, että löydän aina Pielisen rannalla syntyneen miehen ajatusmaailman. En hallitse välttämättä sitä murretta, mutta pystyn luomaan sen illuusion.” (Soundi 7/1995)

• ”Kyllä mulla on oma tyyli teksteissä, mä pyrin kyllä aina löytämään sen oman näkökulman, vaikka laulais kuinka jauheutuista aiheista. Välillä mä voin jaaritellakin, ja sitten sinne tulee semmonen lause, että menee itseltäänkin jalat alta että mistäs toi tuli?” (Rumba 12/1995)

Suomalaisista

• ”Jos sä elät Westendissä, et sä usko, että on olemassa ihmisiä, jotka nukkuu kadulla. Me ajettiin kerran Hämeenlinnassa, oli talvi ja satoi helvetisti lunta, ja nähtiin, kuinka yks nainen hypääsi parvekkeelta miestään pakoon. Mun kaveri, erittäin varakkaan perheen poika, sai shokin. Ei se ollut ikinä nähnyt, että nainen tulee verissäpäin ja verkkopaitainen mies juoksee perässä leipäveitsellä huitoen. Me otettiin se nainen kyytiin ja ajettiin vähän matkan päähän turvaan, mutta se kaveri oli ihan, että 'ei tällaista tapahdu, tää on jotakin sairasta'.” (Rumba 14/1988)

• ”Ei Suomessa voi halveerata tosissaan ketään. Kaikista ammattiryhmistä löytyy vittumaisia jätkiä, traagisia kohtaloita ja hyviäkin ihmisiä. Jopa intin kapiaisista olen löytänyt reiluja jätkiä. Reiluus on minulle tärkeä asia. Se piirre on suomalaisessa arvomaailmassa korkealla.” (Soundi 7/1991)

• ”Luin juuri Lenita Airiston haastattelun, jossa hän vaati Suomeen ranskalaisia tapoja. Vaikea keksiä ihmistä, jota halveksisin yhtä paljon kuin Lenitaa. Hän saa hömpötyksellään aikaan apinointia. Ei meidän kannata etsiä vaikutteita ulkomailta. Suomalaiset miehet ja naiset ovat juuri sellaisia kuin ansaitsevatkin olla. Suomalainen pukeutuminen ja suomalaiset käytöstavat ovat arvo eikä häpeilynpaikka. Minä yritän omalla esimerkilläni tehdä jotain tuon asian eteen. Kyllä täällä saa olla ikuisen kesälomalaisen näköinen. Minua huvittavat ne kaksikymppiset jätkät, jotka pukeutuvat kuin Juho Kusti Paasikivi ja ovat kuin isoa herraa. Mutta sitten he menevät istumaan Datsun 100 A:han.” (Soundi 7/1991)

• ”Jossain baarikeskustelussa parin muijan kanssa tuli taas kerran esille suomalaisen naisen asenne. Ne valittivat, että 'te se suomalaiset miehet ette tajua tärkeintä: italialainen mies osaa aina käyttäytyä ja tietää mitä nainen haluaa'. Mä olin että no miksi helvetissä tänne ei sitten saada lisää thai-tyttöjä, koska ne on just sellasia kun suomalainen mies haluaa. Hankitaan perkele kaksi miljoonaa thai-tyttöä, joiden pitää kävellä ilman pikkupöksyjä ja ne saa vetää porttariin aina varville kun tekee mieli. Ne naiset suuttuivat ihan saatanasti. Mä perustelin, että ihan samanlaiselta teidän teksti kuulostaa suomalaisten miesten korvissa. En mä tietenkään itse ajattele asioista tuolla tavalla, mutta se oli vaan karkea esimerkki; naisten jutut tuntuu miehistä aivan yhtä loukkaavilta.” (Rumba 14/1993)

• ”...angsti ja jumalaton kaipuu saada vittuilua osakseen on suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Täytyy saada jokin ärsyke. Me ollaan sellaisia jöriköitä.” (Soundi 7/1995)

• ”Mä en vaan koskaan ole nähnyt itseäni minään kauheana suomalaisuuden puolestapuhujana tai sen tutkijana. Jos mä asuisin Hollannissa tai Bulgariassa, niin kai mä niistä ihmisistä tekisin lauluja. En mä näe täälläkään mitään A- tai B-ryhmän kansalaisia, se on mulle kaikki samaa sekamelskaa. Mä kun katselen vielä semmosten huumorin pumpernikkelisilmälasien läpi näitä tilanteita, mua naurattaa aina ihan vitusti hautajaisissakin.” (Rumba 1995)

• ”Mun elämäni typerimmät ihmiset on olleet stadin kundeja. Mun mielestä sellainen älytön, järjetön länkyttäminen jostain stadilaisuudesta tai muusta vastaavasta... mä vierastan äärettömän paljon sellaista. Se on varmaan vähän niin kuin kehitysvaihe, että jotkut jää sitten siihen lapsen asteelle.”

Ympäristöstä

• ”Mä voisin tupakastakin luopua ihan luonnon takia, jos mä saisin vakuudet siitä, että autoilua rajattas. Mulla ei o ajokorttia eikä koskaan tuu olemaankaan, se on mun henkilökohtainen kannanottoni siihen, että mä koen että autoa ei sais ajaa ellei ois vähintään kolme ihmistä kyydissä. Mä oon ihan tosissani siinä, että jos mun ihannevaltioni rakennettas niin siellä loppus kyllä huviajelut ja teuvot ei juhlis siellä.” (1989)

• ”Monelle tulee huono olo pelkästään siitä, että joku keksii, että teillä täytyy nyt olla paha olo. Sen mitä mä voin tehdä tällaisten saastepilvien poistamiseksi, mä teen kyllä. Jos meillä ei ole uskoa huomispäivään ja tulevaisuuteen, niin ei meillä ole mitään syytä täällä kekkuloidakaan.” (1991)

• ”Mä käyn tuolla kirjaston lukusalissa paljon lukemassa National Geographya. Ne on kalliita lehtiä, mä luen sieltä ihan kaikennäköistä, siellä on jalkapallosta ja vaikka mistä. Siellä oli tällasista delfiineistä, jotka elää jossain Karibialla, niin niillä ei ole ollenkaan jotain evää ja siten tasapainoaistia. Muutaman päivän ne pysyy siinä emonsa vierellä ja ne pystyy uimaan vaan ympyrää. Sitten ne putoo pohjaan ja kuolee sinne. Aika heviä. Delfiinihän on jotenkin sellainen eläin, että se hetkauttaa ihmistä. Kun delfiini kuolee, niin tulee helvetin paha mieli.” (Rumba 12/1995)

Omasta elämästä

• ”Studiolla huomaa, miten muut soittajat tsiikaavat meitä. Jumalauta, mikä merkonomibändi tuo Leavings on! Silloin ajattelen, että jospa he tietäisivät. Kun kymmenen vuotta sitten kävin Espoossa koulua, minulla oli tupeerattu tukka, meikit naamassa ja naisten hameita päällä. Urheilumaikat ajattelivat, että hulluhan tuo on, se täytyisi saada hoitoon. Silloin olin todella yksin. Kaverinikaan eivät kehdanneet liikkua kanssani, vaikka he olivat seudun kovinta aineistoa, aivan kypsiä koulukotiin, mihin moni joutuikin. Jeesus, minä olin yksin, mutta selvisin siitä.” (Soundi 3/1984.)

• ”Itse asiassa en alkuun halunnut armeijaan, käskin kutsunnoissa vetää käteen ja vihasin kaikkea. Mutta sitten päätin eräänä päivänä, että menen armeijaan, jos pääsen heti sisään.” (Soundi 3/1984.)

• ”Ihan yhtä hyvin mä oisin voinut vaikka aseista kieltäytyä, et en mä mikään militaristi oo koskaan ollut.” (Radio Mafia, 1991)

• Nuoruudesta: ”Mä olin todella siis rankka jätkä, mä sanon et tänä päivänä mä varmaan ärsyttäisin itseänikin, jos mä näkisin sen näkösen kaverin kadulla. (1989)”

• ”Mä oon vähän sellainen kulttihahmo, halusin tai en, ja varmaan tulevaisuudessa vielä enenevässä määrin.” (1989)

• ”Mä luen yleensä kaikkee, kirjoja, mä luen yleensä viittä kirjaa yhtä aikaa, yks on liian vähän koska sitä ei tuu koskaan niin paljon värinöitä mitä mä tartten, että mä vaan haalin kirjallisuutta ja mahdollisimman erilaista...” (1989)

• ”Mullon puolitoista sinfoniaa, mä ihan tahallani oon jättäny toisen tekemättä enkä varmaan koskaan viimeistelekään sitä, ei ne nyt varmaan sillä tapaa oo kauheen merkittäviä.” (1989)

• ”Mulle on helvetin tärkeää, ettei musta välity jengeille sellaista kuvaa, että mä haluan miellyttää. Mulle on tärkeää olla rehellinen, vaikka se kuulostaakin hirveältä kliseeltä. Mä haluan, että jengi pitää mielummin mua vähän vittumaisena jätkänä kuin ajattelee, että taas se nuolee meidän perseitä.” (Rumba, 13/1989)

• ”Minä olen jäänyt koko elämäni paitsi uskosta ja uskonnosta. Jalkapallo on minulle se valoisa filosofia, joka on täyttänyt tuon tyhjiön. Minun maailmankatsomuksessani kaikki päättyy kuolemaan, kaikki sammuu. Se vaan tuntuu loogiselta. Kun puhutaan, että ihminen pääsee kuoleman jälkeen haudan lepoon, se tuntuu hyvältä.” (Soundi 1990)

• ”Jollain tapaa mun [lapsuuden] kaverit oli niin tylsämielisiä pöhköjä. Jos hiekkalaivoja rakennettiin, mä tein aina oman, muut tekivät kimpassa toisen, ja mun oli silti komeampi. Sieltä ehkä juontaa tietty ajatusmalli siitä, että kaikki mitä mä voin tehdä yksin ja itse, mä myös teen.” (25.6.1991)

• Naisjutuista: "Ehkä toi alkoholi, jos mäkin viinaa käyttäisin, ja tulisin notkuttuu, ja kaikki olis taputtamassa olalle ja tytöt työntäis tissiä suuhun, kai sitä niinku vois langeta, olla langennut enkeli itsekin, mut ei mulla oo ollu tällasia tilanteita ees missään vaiheessa enkä mä kaipaakaan semmosta.”

• ”Tuntuu kornilta huomata, että mä itse edustan nyt kaikkea sitä, mistä mä oon aina haaveillu; mulla on oma jalkapallojoukkue, mä oon tunnettu rockmuusikko ja ties mitä muuta. Aina kun tätä ajattelee tekee mieli vetää itseään turpaan. Lyödä nyrkillä nenään niin että veri lentää.” (Rumba 16/1991)

• ”Mä olen tällainen kaupunkilaispoika, joka on elänyt aina helppoa elämää. Mä olen säästynyt suurilta tragedioilta ja haluan nähdä elämän päättymättömänä sarjana hassunkurisia tapahtumia. Mä en edes suomalaiseen tapaan vihaa poliiseja, koska en ole koskaan joutunut vaikeuksiin niiden kanssa.” (Rumba 14/1993)

• ”Onko se androgyyni, joka pystyy olemaan sekä hirveän naismainen että sellainen vittumainen vääpeli? Mussa on hirveästi tollasta kaksijakoisuutta. Toisaalla on se johtaja, joka määräilee jalkapallojoukkuetta ja siinä hommassa onkin parempi löytyä kunnon komentoääntä ja riidanhaastajaa. Kotona sitä on sellainen Nalle Puh, ei varmaan yhtään sen miehekkäämpi kuin vaimokaan.” (Rumba 14/1993)

• ”Minähän en osta vaatteita juuri lainkaan, kun näitä jalkapallojoukkueen sponsoriasuja saa sujuvasti. En koskaan mieti, että mitähän tänään panisi päälle. Tässä puhuu sikäli oikea mies. Se on myös kannanotto kerskakulutukseen ja luonnontuhoamiseen. Muutaman sorsan kehtaan käydä ampumassa vuoden mittaan, mutta en tarvitse vaatteita. Kun ne kuluvat puhki tai eivät mahdu päälle, ne heitetään roskiin. Ei minulla ole mitään syytä säilyä trendikkäästi ajassa mukana. Se on myös mukavuudenhalua. Verkkareissa on kiva kulkea, kun ne eivät purista. Hirveän näköisethän ne on. Moni varmaan miettii kaupungillakin, että eihän se Jöde tuollainen retku voi sentään olla.” (Soundi, 7/1995)

• "Sitä paitsi tämä ympäristö, missä muusikot tapaavat, on kuvottava. Savuiset ja tunkkaiset luolat eivät ole minua varten. Osa bändistä istuu pöydässä, osa on lavalla ja ympärillä pyörii siipijengiä. Jos menisin huonoine hermoineni moiseen paikkaan, saisin varmasti heti porttikiellon. Pamauttaisin jotakin päähän tai joku löisi minua. Kävin kymmenen vuotta sitten Tavastia-klubilla erään kaverini kanssa ja olin silloinkin lentää ulos." (Soundi 3/1984)

• Sundqvist jätti noutamatta Juha Vainio -sanoittajapalkinnon 1996, mutta toimitti seuraavan, 27. kesäkuuta 1996 Helsingissä päivätyn viestin: ”En tuntenut ihminen Juha Vainiota muuten kuin hänen tekstiensä ja tarinoidensa kautta. Junnun itsensä levyttämistä lauluteksteistä osaan kuitenkin useimmat ulkoa, joten sanaseppona ja tarinankertojana taidan olla hänelle suuremmassa kiitollisuudenvelassa kuin kellekään muulle. Uskallan olettaa, ettei Junnukaan tuntenut oloaan erityisen kotoisaksi julkisuudessa ja juorulehtien palstoilla, vaan teki mieluummin tarkkoja havaintoja sivustakatsojan silmin. Elämän ymmärtämiseen ja sen jäsentämiseen kun tarvitaan muutakin kuin julkisuutta ja juhlahumua! Olen huomannut itsessäni yhä enenevässä määrin Nestori Miikkulaisen luonteenpiirteitä ja jopa jääräpäisyyttä kaivatessani hiljaisuutta ja aikaa ajatella asioita. Toivon, ettei tällaista omissa oloissaan elelevää erakkoa pidettäisi moukkamaisena tai kiittämättömänä lurjuksena, sillä sellaiseksi en sentään tunnustaudu! Olen omalta kohdaltani kuitenkin varma, ettei elämä julkisuudessa ole ihmisen arvoista elämää, vaikka se laulun-aihetta antaisikin...”

Yhteiskunnasta

• ”Mä oon viime aikoina yllättynyt helvetin paljon siitä, että kuinka paljon hyviä ajattelevia ihmisiä on retkahtanut tohon halpaan mukaan, että ne on kaiken maailman pörssikeinottelijoita ja munkin tuttavapiiristä alkaa olla semmosta määrättyä markkinatalouden merkkimiehiä, joitain ni mä oon, yllättävän sokeita siinä touhuamisessaan, sellasessa mullehetikaikkinyt, instant, välittömästi, täs pitäs olla kaikkee.” (1989)

• Levy-yhtiön Pyramid-etiketistä: ”Oikeestaan mä oon sillä levymerkillä vähän sen takia, et se, oikeestaan Peitsamollakin on vähän sama pointsi takana... mun tapauksessa on vielä se, että mä en itse pidä niit minään kulttuurihistoriallisina monumentteina vaan mulle se on vaan ihmisen julman hyväkskäytön, ku ajattelee että satojatuhansia orjia rakensi näitä yhen helvetin, aivan siis sairaalloisen, sukurutsan faaraon haudaks satoja, miljoonia ihmisiä kuoli vuosikymmenien aikana kun ne raahas niitä jumalattomia kivenjärkäleitä, mulle se on niinku Auschwitz, sama juttu. Ihmiskunnan häpeäpaalu. Ei mua kiehdo, suomalainen jurbaano lähtee, Erkki, käymään Egyptissä pyramideilla, se funtsailee vähän aikaa että tässä, se on heti niinku faarao. Jos mä menisin sinne niin mulla tulis varmaan kyyneleet silmään kun mä funtsaisin niitä vittu ihmiskohtaloita, ja millast touhuu se on ollu. Ruoska läiskyy selässä ja sä vedät tätä kivee vuodest toiseen. Et koskaan o niinku ihminen. Kuitenkin sä oot ajatteleva, tunteva, tämmönen ihminen, niin sitä kautta tää Pyramid-merkki on niin helvetin hyvä, koska siin on... elämä on just samanlaista pyramidin rakentamista. Meitä ruoskii joku, tai me ruoskitaan itseämme jos ei muu auta.” (1989)

• ”Mä luen vieläki, en nyt enää Raamattua, mä oon sen kaks kertaa lukenu, ja se on kirja jossa on paljon hyviä elämänohjeita, mutta sen hukkapukkahumpuukin joukosta sitä on vaikea löytää. Siinä on niin paljon tyhjänpäiväistä paskaa. Pitää ottaa huomioon, että siihen aikaan kun se on kirjoitettu on ihmisen maailmankuva ollu niin suppee. Jollain alueella suunnilleen neekerin näkeminen saatto olla sama ku enkelin. Ne asiat joita tapahtu, on ollu ihan luontevia, luonnollisia tapahtumia, joita ihminen ei vaan ymmärtänyt, saatana eihän se tienny että on muuta maailmaa kuin Assyria tai Babylon tai Rooman valtakunta on kaiken keskipiste. Sillon ei tunnettu Amerikan manterettakaan, 30-luvulla vasta löydettiin Pluto-planeetta. Mitä vielä on löytämättäkään?” (1989)

• ”Mä en ainakaan jaksa olla, sanotaan nyt vaikka, jotain järjestelmää vastaan; mehän tässä ollaan vastuussa, me ollaan itse se järjestelmä. Jos joku ottaa päähän, voi jokainen ensimmäiseksi hakea syytä omasta itsestään. Kari Suomalainen selitti jokin aika sitten jossain radiohaastattelussa, kuinka joku vetää siltä koko ajan mattoja jalkojen alta, mutta ei sekään osannut sanoa että kuka.” (Rumba 16/1991)

• ”Tässä on menossa vuosituhannen vaihteen suurin kusetus, kun nuoret on saatu mukaan EY-liikkeeseen. Samaan tapaan minun sukupolveni ajatteli, että haluan elää jotain Dallasia, lähteä Amerikkaan. Ne eivät funtsineet, että ne voivatkin olla siellä se ryysyläinen, joka vetää paperipussista halvinta viinaa ja jonka musta nuorisorikollisjoukko hakkaa hengiltä tai viipaloi sentin palasiksi, koska et puhu amerikkaa ja olet vitun ryssiltä kotoisin.” (Soundi 6/1993)

• ”Mä olen kuitenkin humanisti, mulla on ne arvot niin päällimmäisinä, että jos mä joudun valitsemaan kumppanin autiolle saarelle, niin kuinka kivoja hyvänsä jotkut koirat onkin, niin mä kuitenkin valitsisin ihmisen. Vaikka se olisi vähän palikampikin, joku DJ joka höpöttää vaan jostain levyjen scratchingmeiningistä, niin kyllä mä semmoisen kuitenkin ottaisin. Kyllä Robinson Crusoellakin oli Perjantai kova juttu, vaikka sillä oli siellä vuohia ja muita. Perjantai oli kuitenkin ihmisseuraa, vaikka se oli kieltä ymmärtämätön murjaani.” (Rumba 12/1995)

Muut Sundqvistista

• ”--joskus viisi-kuusi vuotta sitten tajusin, että Sundqvistissa on neron piirteitä. Kaikki on niin mietittyä ja toisaalta niin luontevaa, että biisit tuntuvat leikillisiltä. Ihan perussointuja ja kuitenkin valtavan hienoja ideoita. Ja todella vaativa tekstintekijä, johon pitää todella keskittyä. Olen yrittänyt omaksua häneltä sitä asennetta, että laulussa ei välttämättä pidä esittää vahvoja väitteitä. Sellainen teksti kestää aikaakin paremmin.”

• • Jarkko Martikainen, YUP-yhtyeen solisti (2005)

• (Melkein vieraissa -tribuuttialbumiin liittyen): ”Hauskaa kun Leevi-levy on nyt ulkona ja siitä kirjoitellaan ikään kuin duetto olisi tuota tribuuttialbumia varten tehty. Missään tapauksessa en olisi varta vasten suostunut kyseiselle albumille versioimaan yhtikäs mitään, koska tuo Gösta on minulle sellainen puolijumala. Olisin pelännyt koskea mihinkään Göstan teokseen eikä 'Pimeä tie, mukavaa matkaa' olisi välttämättä juolahtanut mieleen. olisin vaan kauhistunut ajatusta, että nyt raiskataan oikein innokkaasti joukolla sitä kaikista rakkainta kansallisaarretta.”

• • Paula Vesala, PMMP-yhtyeen solisti (2007)

• ”Missä on tabu tai muuten poliittisesti epäkorrekti aihe, siellä on Sundqvist sulkakynineen piikittelemässä. Leevi and the Leavingsin laulujen läpi puhuvat yksinäiset, syrjäytyneet, kylähullut, rikolliset, huorat, transvestiitit, yksinhuoltajaäidit, erolapset – koko tarkkaan varjellun pohjoismaisen hyvinvoinnin hyssytelty kääntöpuoli. Gösta Sundqvistin eetos taiteilijana oli ihmiselämän mittainen projekti: tehdä ruma ja piiloteltu rehellisen kauniiksi ja näkyväksi.”

• • Olavi Uusivirta, laulaja (2008)

• ”Miten voisin kuvailla bändiä joka muutti elämäni ja joka edustaa minulle täydellisyyttä? Yhtälailla voisin yrittää pukea arkkitehti Frank Lloyd Wrightin elämäntyön nerouden, harmonian ja kauneuden sanoiksi, mutta siinäkin tapauksessa ilmaisuni toimisi vain todellisten tunteiden keskinkertaisena välittäjänä.”

• • Sipe Santapukki, Apulanta-yhtyeen rumpali (2008)

• ”Sundqvist lauloi myötäeläen etupäässä epäonnistujista ja etsijöistä. Heistä tai heidän havainnoistaan kertovat melkein kaikki Leevi and the Leavingsin laulut. Helsinki saattoi näyttäytyä hetken ajan kauniina, mutta pian räntää satoi taas. Sellaista on ihmisen elämä.”

• • Pasi Kostiainen, musiikkitoimittaja (2008)

• ”Studioon oli aina mukava mennä. Aina sitä ajatteli, että mitähän uutta siellä tänään tapahtuu. Kaikki kuitenkin tehtiin Göstan ehdoilla. Ainakin mulle oli suuri kunnia, että edes pääsi osallistumaan siihen, että sai soittaa ja äänittää Göstan sävellyksiä.”

• ”Uskon, että Göstan tekstit on monelle suomalaiselle tärkeämpiä kuin se musiikki. Ne tekstien tarinat on yleisölle kaikkein tärkeimpiä. Niissä oli tiettyä vaatimattomuutta ja syvää ymmärrystä. Ehkä ihmiset tykkäsivät myös siitä, että Leavings oli bändi, joka ei nostanut omaa egoaan millään tavalla. Diivan elkeet tuhoaa usein suosion suomalaisten silmissä.”

• • Risto Paananen, yhtyeen basisti (2008)

• ”--Sundqvistilta puuttuu se 'isojen poikien lauluissa' oleva typerä, tirkisteleväisen macho ote teksteihin. Leavingsilla perusyksikkö, tuntemus mistä lauletaan on yksinäisyys. Jos Tuomari Nurmio on runoilija, on Gösta Sundqvist novellisti, jonka tarinat on ryyditetty surrealismilla.”

• • Kari Hotakainen, kirjailija

• ”Leevillä on meille kaikille sananen sanottavana: ”Itkisitkö onnesta jos panisisin sua kunnolla...” Kukapa meistä ei itkisi, ja harvaa pannaan tarpeeksi usein ja kunnolla.”

• • Katja Kettu, kirjailija

• ”Suosion takana on yleensä se, että onnistuu musiikissaan yhdistämään uutta ja vanhaa, tuttua. Sundqvistmaiset tarinat ja melodiat ovat olleet suurelle yleisölle tarttumapinta PMMP:n kappaleisiin, jotka musiikillisesti saattavat olla hyvin moderneja.”

• • Ilkka Mattila, musiikkitoimittaja

Lähteet

• Alanko, Tero ym.: Leevi and the Leavings – Matkamuistoja -kansivihko. Johanna Kustannus, 2008.
• Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia. Perustuu Radiomafian sarjaan Jee jee jee. Helsinki: WSOY, 1998 (5. painos 2002). ISBN 951-0-22503-7.
• Ketvel, Roo: Sanoista. Helsinki: Zappa Oy, 1989. ISBN 951-8966-00-1.
• Luoto, Santtu: Raparperitaivas. Helsinki: Johnny Kniga, 2004. ISBN 951-0-29667-8.
• Mediakomppania, tv-dokumentti Gösta Sundqvistista. Yleisradio 1990.