Oululaisia sananlaskuja

• Ei hiiri heinähäkin alle kuole.

• Ei koski käskystä pauhaa.

• Ei oo kiirettä kirkkoon, pappi on vielä paitasillaan ja lukkari lusikka kourasa.

• Ei tikka kirjava, vaan ihimisen ikä.

• Harvoin naapurista hullumpana palaa.

• Itätuuli ilkiä tuuli, viepi kalat kattilasta.

• Joka paljon lupaa, se vähän antaa.

• Kiitä päivää iltasella, poikaa partasuuna, vaimoasi vanhana.

• Koiruus on suuri vääryys.

• Korskaa se on räkäkin hiasa.

• Kova se kaikkeen koskee.

• Kun on viljaa aitassa, niin rahaa arkussa.

• Kunnia hyvä tapa, puuro hyvä ruoka.

• Kuta pienemmäksi leipä taitetaan, sen visummaksi syyvään.

• Köyhä elää niinkun märkä palaa.

• Lantanen maa se ruohoja kasvaa.

• Mikä täi ei pysyne turkissa, se pudotkoon.

• Muhoksella muutki kummat, sammakotkin sarvipäitä.

• Nuoruus ja hulluus, vanahuus ja pöllöys.

• Ookko nää Oulusta pelekääkkö nää polliisia?

• Ottaa ja antaa ja kananpaskan kantaa.

• Ottaja, antaja, kananpaskan kantaja.

• Porstuasta talon tavat tunnetaan ja ämpäristä kaivon vesi.

• Rukiinen emäntä on parempi kuin ohranen rouva.

• Se on komea, kun emäntä on leveä.

• Siihen uskoo, kun näkee.

• Taivas köyhän kattona, maantie permantona.

• Tapaturma se on miehen surma. (Kiiminki)

• Toivoa on niin kauvan kuin voi suussa sulaa.

• Työmies palkkansa saapi, vaikka halla halmeen panee.

• Yks hullu kysyy enempi kuin yhdeksän viisasta jaksaa vastata.

• Yksi mies ei sotaa tee.

Lähteet

• Kansanrunousarkisto