Lusikka
ruokailuväline
Lusikka on ruokailuväline, jossa on varsi ja maljamainen pesäosa.
- "Ei lusikkoo voi jokaisen suun mukkaan tehä." (Tuusniemi) (Kansanrunousarkisto)
- "Jok ei ite puhalla lusikkaasa, ni se polttaa suusa." (Kangasniemi) (KRA)
- "Joka luvata työle, se lusikata ruuvale." (Nurmes) (KRA)
- "Jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia." (Töysä) (KRA)
- "Ku mennee käskemätä häihi, saa mennä lusikata syömään." (Forssa) (KRA)
- "Kuka lusikalla alakaa, se kapustalla lopettaa." (Kuopion pit.) (KRA)
- "Kukapa se toesen lusikkaa puhhuu, jos ei sitä ite tie." (Suonenjoki) (KRA)
- "Sattuu se lusikka joskus suuhun sokkeellekin." (Eno) (KRA)
- "Sattuu se rasva sokeinkii lusikka." (Suistamo) (KRA)
- "Kun meri muuttuu hunajaksi, hukkaa köyhä lusikkansa." (Bulgarialainen sananlasku) (SSSK)
- "Minulla oli tuuria. Kun Jumala antoi taivaasta sataa mannaa, minulla oli lusikka." (Peter Drucker) [1]
Lähteet
muokkaa- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 261. Otava, 1989. ISBN 9511109618.