Lauri Kristian Relander

Lauri Kristian Relander (31. toukokuuta 1883 Kurkijoki – 9. helmikuuta 1942 Helsinki) oli Suomen tasavallan toinen presidentti vuosina 1925–1931. Relander oli puoluetaustaltaan maalaisliittolainen. Relander sai lempinimen ”Reissu-Lasse”, koska hän matkusti aikansa mittapuun mukaan paljon.

Relander vuonna 1928

Lausahduksia

• ”Presidentinvaalissa kykypuolueet tekivät kaiken voitavansa, ettei kyky tulisi presidentiksi.”

• ”Maakansassa kirjoitus, jossa ehdokkuuteni tuotiin julkisuuteen. Se jäi yksinäiseksi, sanotun lehden mielenilmaukseksi – ainakaan minulla ei ole tiedossani muuta sanomalehtimainostusta ehdokkuuteni puolesta.”

• ”Maaliskuun 2. p:nä kokoontui eduskunta klo 11.45 juhlaistuntoon, missä presidentinvaihdos tapahtui. Ajaessani sinä päivänä presidentinlinnasta eduskuntatalolle tuntui minusta elämä pelottavan yksinäiseltä. Tämä tunne ei suinkaan päivän kuluessa heikentynyt, mieluummin päinvastoin… Minulle selvisi vähitellen, kuinka eristetty valtionpäämiehen asema meilläkin on – kuinka paljosta hän on edesvastuussa.”
  • Näillä sanoin Relander kuvasi tunnelmiaan vastaanottaessaan valtionpäämiehen tehtävät

• ”Tunnen itseni kaikkea muuta kuin hyvinvoivaksi – kaiken todennäköisyyden mukaan vilustuin eilen eduskuntatalon peruskiven laskiaisissa.”

• ”Entinen presidentti jätti välttämättömätkin ulkomaanmatkat tekemättä, ja sen vuoksi täytyy nykyisen matkustella liian paljon.”

• ”Käsitykseni on, että se, mitä Suomen kansa tällä hetkellä ennen kaikkea kaipaa, on läheistä, asiallisuuteen pohjautuvaa ymmärtämystä eri yhteiskuntaluokkien, eri kieliryhmien ja eri puolueiden kesken. Se takaa jatkuvan yhteiskunnallisen rauhan ja siitä riippuu, missä määrin tämä kansa kykenee vapauttansa ja itsenäisyytensä lujittamaan ja tarvittaessa puolustamaan.”

• ”Tarvitaan miehiä eikä housupareja maan asian hoitoon täällä hetkellä.”

• ”Vaikkakin me karjalaiset monessa suhteessa olemme eläneet ja yhä edelleen ainakin osittain elämme epäedullisimmassa olosuhteissa kuin muut Suomen asukkaat, on meilläkin sentään paljon sellaista, joka meitä erityisesti kiinnittää paikallisiin oloihimme, kotoiseen elämäämme; paljon sellaista, joka meille tekee juuri Karjalan rakkaaksi, ettemme tahtoisi sitä vaihtaa, emme edes Pohjanmaan viljaviin vainioihin. Meillä on ennen kaikkea Karjalan suurenmoinen luonto, karjalaiset kauniit laulumme. Meidän ei tarvitse muuta kuin näyttää Laatokan kauniita rantoja keväisen aamuauringon noustessa ja vieraskin huomaa niissä luonnon suuruuden käsittämätöntä viehätystä ja hän ymmärtää miksi karjalainen on taloudellisen elämänsä vaikeuksista huolimatta kiintynyt kauniiseen Karjalaansa.”

Lähteet

• Päiviö Tommila et al. (toim.): Suomen hallitsijat: keisarit, kuninkaat ja presidentit. Weilin+Göös, 2000.
• Finnish national biography