Reino Helismaa

Reino Vihtori "Repe" Helismaa (12. heinäkuuta 1913 Helsinki - 21. tammikuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen laulaja, sanoittaja ja humoristi. Hän teki sanoitukset yli 5000 lauluun, käsikirjoituksen 32 elokuvaan ja 104 radiohupailuun ja kirjoitti myös kahdeksan näytelmää. Helismaa käytti lukuisia salanimiä, kuten Orvokki Itä, Rainer Kisko, Aarne Lohimies ja Rauni Kota.

Reino Helismaa oli suomalainen viihteen monitoimimies.

Lausahduksia

• "Äänellään se variskin laulaa ja niin kauan, kun Suomen kansan maku ei parane, niin kyllä meillä leipä riittää."

• "Pieni nälkä pitää ihmisen liikkeellä."

• "Hyvä sävel, mutta huonot sanat."

• "Missäs se minun matolaatikkoni onkaan?" (tarkoittaen kitaraansa)

• "Älä jätä huomiseen sitä, minkä voit tehdä jo ensi yön seutuna."

• "Kun teille sanotaan, että se kirjoitti viisituhatta ja viisisataa laulua eläessään, te alatte laskea, kuinka monta se tekee vuotta kohti. Kuinka monta laulua minä kirjoitin kuukaudessa, viikossa. Päivässä, tunnissa - noin keskimäärin. Te teette elämästä laskutehtävän. Sitten te utelette, paljonko siitä tulee tuntipalkaksi ja mitä se lopun päivää teki. Minä kirjoitin lopun päivää; jos olin kiertueella, kirjoitin kiertueella. Sata hupailua radiolle, enemmän kuin kolmisenkymmentä elokuvakäsikirjoitusta, kymmenen revyytä Punaiseen myllyyn, näytelmiä salanimillä, kun en uskaltanut omaani käyttää, En itseäni häveten, vaan muiden häpeää ajatelleen. Te ihmettelette: Vai niin paljon teit, jo olit nopea tekemään. Ja rima matalalla."

• Naisääni: ”Päivää kirjailija.” Helismaa: ”Oho, kuka puhuu? En näe ketään.” N: ”Olen Miss Inspiraatio. Sinun innoittajasi.” H: ”Vai niin! Ilmankos en heti tuntenut, kun niin harvoin tavataan.”

• ”Minulla on jo kauan ollut epämiellyttävä lisänimi. Sanovat nimittäin rillumarei-Helismaaksi. Tästä syystä olen tästä lähtien päättänyt laulaa vain taidetta. Ja helpoin tapa laulaa taidetta on laulaa kansanlauluja. Mutta kansanlauluja ei enää viitsi kukaan sellaisinaan – ainakaan ihan selvinpäin – kuunnella, joten minä olen näitä lauluja hieman nykyaikaistanut eli modernisoinut.” (Helismaan satiirisesta alkupuheesta ennen hänen kappalettaan ”Repen nykyaikaiset kansanlaulut 1–2”)

Helismaasta sanottua

• ”Helismaan runontekotaito tuli ilmi painossa, kun Helismaa nopeaan tahtiin latoi tekstiä ja samalla keskusteli jonkun toisen kanssa runosta, jota tämä tuli pyytämään ystävättären häihin tai kastetilaisuuteen, mihin tarvittiin nopeasti jokin sopiva runonpätkä. Hän kirjoitti nopeasti tekstin latomakoneella ja otti tavallisesta, työn alla olevasta palstasta yhden vedoksen ja ojensi sen tilaajalle: se oli pikapalvelua. Jos sävel oli ennakolta tiedossa – se saattoi olla kansanlaulu tai tuttu iskelmä – Helismaa lauloi tekstin latomakoneensa ääressä. Työkaverit sanoivat, että koska Helismaalla oli noin paljon sivuhommia, pitäisi latomoon kai saada parempi akustiikka.” (Kirjasta Reino Helismaa, jätkäpoika ja runoilija)

• ”Hän oli kansanmies, kansanrunoilija; hänen tukkijätkänsä ja äijänsä ovat yhtä aitoja kuin Pentti Haanpään koristelemattomuudessaan ja rentoudessaan. Kyllä Helismaa totisesti osasi ottaa myös ilon irti, ja hänen ilonsa oli vapauttavaa, rentouttavaa ja estotonta, hänen riiminikkariutensa virtuoisista. Aivan toisenlaisen Helismaan tapaamme monissa vakavissa lauluissa. Niissä on jo syviä äänenpainoja, mietteliästä elämänviisautta, herkkää lyriikkaa, hiljaista pohdintaa...” (Helismaan muistorilaisuudessa lausuttua)

• ”Sellaista miestä kuin Reino Helismaa oli, ei ole vielä tässä maassa ollut tällä alalla – ja kestää kauan ennen kuin toinen hänenlaisensa tulee. Mielestäni hän oli ajanvietetyössä nerouden rajoilla ja kun menee aikaa ja tulee välimatkaa häneen, hänen neroutensa kyllä huomataan.” (Tapio Rautavaara)

• ”Helismaan satiirin kärki ei koskaan kohdistunut jätkään vaan herraan. Se helismaalainen hurtti meininki, se viehättää.” (Hector vuonna 2009 saatuaan Reino Helismaa -palkinnon)