Juha Vainio

Juha ”Watt” Vainio (10. toukokuuta 1938 Kotka – 29. lokakuuta 1990 Gryon, Sveitsi) oli suomalainen sanoittaja, säveltäjä ja laulaja.

Juha ”Watt” Vainio vuonna 1965

Lausahduksia

Omasta työstään

• ”Kaikkihan te tiedätte, että minä en osaa laulaa, mutta asiaa parantaa se, että en osaa myöskään soittaa.” (1965)

• ”Mun täytyy pyytää anteeksi kauppaedustajilta noin ammattikuntana, sikäli, että enhän mä ole tahtonut mustata yhtään ammattikuntaa. – – Tässähän on kyse ainoastaan kauppaedustaja Huikkasesta eikä koko ammattikunnasta.” (Anteeksipyyntö Ossi Walliuksen haastattelussa vuonna 1972 kappaleen Matkarakastaja aiheuttamasta kohusta.)

• Haastattelija: ”Oletko koskaan itse säveltänyt?” Vainio: ”En tosimielessä. – – Tykkään, että ammattimiehet hoitaa ammattityöt.” H: ”Katsotko sitten olevasi laulaja? Sinähän laulat...” V: ”Ai sä rupeet ilkeeks! No kyllä mä sitten oon säveltänytkin!” (Ossi Walliuksen haastattelu 1972)

• ”Ei huumori ole naurunasia.” (1978)

• ”Joskus, kun tulee ihmisten kanssa puhetta tästä mun omasta työstä, lähinnä tekstinteosta, niin semmoinen mielikuva tulee, ettei tässä perhana oo muuta työtä tullut tehtyäkään ku yks Kolmatta linjaa takaisin. Kun sen toiset tuntee niin hyvin. Tosiasia on, että ei tämä mulle, tämä ralli, oo muodostunut mikskään virstanpylvääks. En mä oo sen kohdalle pysähtynyt, ja ei se oo ku yks teksti satojen joukossa. Niin ku on tää katukin: yks kuja tuhansien seassa.” (Vainio sanoituksestaan kappaleeseen Kolmatta linjaa takaisin vuonna 1978)

• ”Jos minä kirjoitin Rööperistä, niin minä kirjoitin Kotkasta kuitenkin.” (Peter von Baghin haastattelu 1980)

• ”En henkilökohtaisesti pidä erikoisemmin käännösiskelmien tekemisestä, koska siinä on ensinnäkin otettava huomioon, että tekijäpalkkiot menevät alkuperäistekijöille eli tässä tapauksessa rahat menevät ulkomaille. Että kyllä minä suosin kotimaista. On aina mielekkäämpää tehdä suomalaisiin sävellyksiin sanoja, jos nyt yleensä valmiisiin melodioihin joutuu sanoja kirjoittamaan. Kuitenkin tämmöisestä vastahakoisesta suhtautumisesta huolimatta voi olla, että olen upottanut joihinkin käännösteksteihin ja -iskelmiin, jos niin voi sanoa, parhaat ideani. Jouduin tekemään sellaisia, ja minulla teetettiin niitä, nimenomaan 60-luvulla. Malliesimerkki on Kolmatta linjaa takaisin. Olisi tietysti ollut paljon hienompaa, jos olisin ensin tehnyt tekstin Kolmatta linjaa takaisin ja sen olisi säveltänyt esimerkiksi Toivo Kärki. Mutta kun ei, niin ei.” (Peter von Baghin haastattelu 1980)

Muita

• ”Hyvä yleisö! Koska minulle ei makseta täällä sitä, mitä minulle luvattiin, haluan toivottaa kaikille oikein hyvää kesän jatkoa. Minä lähdenkin tästä Helsinkiin.” (1970-luvulla järjestysmies tarjosi Vainiolle ennen keikkaa alkoholia ja ilmoitti sen jälkeen, että Vainio oli kännissä eikä saisi siksi keikasta täyttä korvausta. Yleisö raivostui, ja lopulta hän sai täyden korvauksen ja esiintyi.)

• ”Oikeastaan minun pitäisi olla kuollut. Ole nähnyt niin paljon kavereita, jotka kippasivat vähemmän kuin minä. Niiltä on pettänyt haima tai jotain – ja pelistä pois. Kohtuuden nimissä mulle olisi pitänyt käydä niin.” (Iltalehden haastattelu 1983)

• ”Se on Juha Vainio kun puhuu. Tässä vaiheessa tietysti joku sanoisi, että puhu pukille, mutta tästä huolimatta toivotan Sävelradion kuuntelijoille oikein paljon joulurahaa ja kaupallista joulua.” (Vainion tervehdys Sävelradion kuuntelijoille joulukappaleen päätteeksi jouluna vuonna 1965)

• ”Kuten äänestä kuuluu, niin Raimo Häyrinen on ikävä kyllä vielä täällä studiossa, ja mikä vielä ikävämpää, aivan tässä vastapäätä.” (Junnun ja Huuhaan joululahjavalvojaiset, 1967)

• ”Hyvät naiset ja herrat, minä pyydän anteeksi tavattomasti, että olen taas näin kaljassa. Se johtuu siitä, että tuolla alakerrassa kaatui Kai Lindin pullo minun päälleni.” (TV-ohjelmassa Musiikin juhlaa, 1968)

• Vainio: ”Saanks rapistella yhden röökin tässä?” Haastattelija: ”Joo.” V: ”Kiitos.” H: ”Poltatko paljonkin?” V: ”Kynttilää vai tupakkaa?” H: ”Tupakkaa.” V: ”Kummasta päästä?” (Ossi Walliuksen haastattelu 1972)

• ”Ei tarvi taputtaa, paitsi jos se tulee ihan luonnollisesti.” (Vainio yleisölle 1976)

• ”Kumma juttu, et mitä korkeammalle noi mailat nousee, niin sitä matalammaks pelin taso laskee.” (Vainio jääkiekosta vuonna 1978)

• Ville-Veikko Salminen: ”Kiitoksia Junnu. Pussataanko?” Vainio: ”Eiks sitä oo liikkeellä nyt?” Salminen: ”Ai niin joo mä ihan unohdin.” (Vainion esiintymisen jälkeen 1985)

• ”Ei saa hermostua.” (Vainion viimeiset sanat ennen kuin hän kuoli 29.10.1990)

Muut Juha Vainiosta

• ”– – Juhan teksteistä kuulee aina sen, että hän puhuu omista kokemuksistaan ja havainnoistaan. Hän oli erittäin rehellinen siinä suhteessa. Hän ei keksinyt juttuja, vaan kaikille niille löytyy pohja hänen omasta kokemuspohjastaan.” (Jaakko Salo 1980)

• Gösta Sundqvist jätti noutamatta Juha Vainio -sanoittajapalkinnon 1996, mutta toimitti seuraavan, 27. kesäkuuta 1996 Helsingissä päivätyn viestin: ”En tuntenut ihminen Juha Vainiota muuten kuin hänen tekstiensä ja tarinoidensa kautta. Junnun itsensä levyttämistä lauluteksteistä osaan kuitenkin useimmat ulkoa, joten sanaseppona ja tarinankertojana taidan olla hänelle suuremmassa kiitollisuudenvelassa kuin kellekään muulle. Uskallan olettaa, ettei Junnukaan tuntenut oloaan erityisen kotoisaksi julkisuudessa ja juorulehtien palstoilla, vaan teki mieluummin tarkkoja havaintoja sivustakatsojan silmin. Elämän ymmärtämiseen ja sen jäsentämiseen kun tarvitaan muutakin kuin julkisuutta ja juhlahumua! Olen huomannut itsessäni yhä enenevässä määrin Nestori Miikkulaisen luonteenpiirteitä ja jopa jääräpäisyyttä kaivatessani hiljaisuutta ja aikaa ajatella asioita.”

• ”Vainion tuotannossa, etenkin siinä mitä hän itse levytti, on paljon kepeitä hauskoja tekstejä – ja joukko koko lailla ronskia perse-tematiikkaa. [–] Vainio oli tässä ikiaikaisen perinteen jatkaja; kerääjämaistereiden korviin tuli jo runolaulujen keruureissuilla niin meheviä lauluja, että ne tallennettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston aarteiksi merkinnällä ’sanat sopimattomat’.” (Pirkko Kotirinta Vainion pornolauluista teoksessa Suomi soi 1, 2004)

• ”Juha Vainio oli lauluntekijä, joka kirjoitti näkemyksensä ja ajatuksensa maailmanmenosta lauluteksteihinsä. – – Hänen laulurunoissaan säilyy meidän sukupolvemme elämänmuoto tarkemmin kuin historiankirjoissa.” (Jukka Virtanen 2008)

• ”Juha Vainio oli 60-luvun lauluhuumorin uranuurtaja, sillä hän aloitti ennen Irwiniä.” (Peter von Bagh 2008)

• ”Junnu oli mestari rakentamaan pieniä tarinoita, joissa käsiteltiin isoja juttuja”. (Jukka Virtanen Vainion sanoituksista)

• ”Juha Vainio on tehnyt todella hienoja lauluja ja vaikka kyseessä on ronskeja ralleja, niin näissäkin on oivallusta. Tosikoillehan tämä ei ole tarkoitettu. Enää ei lauleta pelkkää iskelmää, poppia ja rokkia. Nyt löysätään kravattia ja lauletaan myös pornoa.” (Ilkka Vainio Pahojen poikien lauluja -karaoke-dvd:n julkaisusta, 2008)

• ”Juhan isä Tauno oli vähän rokonarpinen. – – Juhakin oli rokonarpinen, niin olen minäkin. Olemme kaikki perheen esikoisia. Meitä yhdistää huono iho, mutta hyvä sydän.” (Ilkka Vainio, 2008)

• ”Junnu Vainio merkitsee minulle sananikkarina paljon. Junnun kaihoisat ja välillä hervottomatkin tekstit ovat todella nerokkaita teoksia lähes jokainen. Kun itse kirjoittelen tekstejä, huomaan välillä, miten vaikeaa on löytää täydellisiä riimejä sellaisiin kohtiin joihin ne itse haluaisi. Junnu osui monesti.” (Jope Ruonansuu albuminsa Kunnioittaen – Yhden miehen tribuutti kansivihkossa)

Lähteet

Kirjallisuuslähteet

• Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii. Gummerus (Jyväskylä), 1998. ISBN 951-20-5165-6.
• Nissilä, Salmi, Vainio, Virtanen, von Bagh: Juha Vainio – Legendan laulut. Warner Music, 2008. ISBN 978-952-67044-0-1.