Johan Ludvig Runeberg

Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomalainen runoilija, opettaja, toimittaja ja professori. Runebergiä pidetään Suomen kansallisrunoilijana. Hänen ruotsiksi kirjoittamansa työt vaikuttivat voimakkaasti myös Ruotsin kirjallisuuteen. Suomalaisten silmissä Runebergin merkitystä lisäsi aikakausi, jona hän toimi. Yhdessä Elias Lönnrotin kanssa hän oli luomassa suomalaisista kulttuurikansaa. Runebergin tunnetuimpia teoksia ovat Maamme-laulun ja Porilaisten marssin sanat.

Johan Ludvig Runeberg.

Lausuntoja

• ”Snellman on aina iskenyt kirveensä kiveen, mutta hänen ansionsa on se, että hän aina on iskenyt.”

• ”Tänne minä tulin korkeasti oppineena maisterina luullen olevani joku, mutta vasta täällä Dreilick, synnintekijä ja publikaani, opetti minulle, mitä on olla ihminen.”

• ”Liehittely ja flirtti, lirunlaru ja roska.”

Runoista

Vänrikki Stoolin tarinat

• ”Älyä kyll’ ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, pää huono oli”, arveltiin, ”mut sydän paikallaan.”
  • "Sven Dufva", Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Paavo Cajander)

• ”Hyv' on", hän huutaa, "niin, kas niin, sa poika urhoinen, äl' yli päästä perhanaa, niin, vielä hetkinen! Noin suomalainen taistelee, se vasta soturi. Avuksi, pojat, rientäkää, tuo meidät pelasti."”
  • "Sven Dufva", Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Paavo Cajander)

• ”Miss’ ankarimmin luodit soi, taajimmin tulta salamoi, en sinnä käymätt’ olla voi tiet’ isäin astumaan.”
  • "Sotilaspoika", Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Paavo Cajander)

Salaminin kuninkaat

• Kaikk’ ompi vaiheenalaista ja pettävää,
  Vaan oikeus on muuttumaton ainiaan.
  • Leontes näytelmässä Salaminin kuninkaat (1880, suom. K. Kiljander)

Lyyrillisiä runoelmia

• Tuuli yltyy riehumaan,
  Mastot täyttyy purjeillaan,
  Laiva lähtee kaukoteille,
  Herra ties kons’ ehtii meille!
  • ”Merimiehen morsian”, Lyyrillisiä runoelmia 1 (1885, suom. Kaarlo Forsman), myös ruotsinkielisenä Fredrika Wilhelmina Carstensin romaanin Murgrönan yhtenä mottona.

• Näin ruusun, suvipäivän lapsosen,
  Kukassa loistavan ens’ aikojaan,
  Punaisna poski, umpuss’ uneillen
  Viattomuudestaan ja rauhastaan.
  • ”Kukan kohtalo”, Lyyrillisiä runoelmia 1 (1885, suom. Kaarlo Forsman), myös ruotsinkielisenä Fredrika Wilhelmina Carstensin romaanin Murgrönan yhtenä mottona.

Sotilaspoika

• ”Mun nuori, sorja sotilas ol´ isäni jos ken,hän pyssyn otti, oli mies viistoista täyttäen.”
  • Runosta Sotilaspoika

Saarijärven Paavo

• ”Paavo-parka, poloseni! Ota sauva, hylkäs meidät Herra; kolkko miero, nälkä kauheampi”.
  • Paavon vaimo miehelleen runossa Saarijärven Paavo (Maamme kirja, 1876, suom. Johan Bäckwall).

• ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra. Pane leipään puoli petäjätä, minä laitan ojat leveämmät, mutta tulon toivon taivahasta”.
  • Paavo vaimolleen.

• ”Vaimo, vaimo! sit’ ei kuri saada, jok’ ei hylkää toista hädässänsä. Pane leipään puoli petäjätä, veihän vilu tou’on naapurimme."
  • Paavo vaimolleen.