Fredrika Runeberg

Fredrika Runeberg (2. syyskuuta 1807 – 27. toukokuuta 1879) oli suomalainen kirjailija. Hänen miehensä oli runoilija Johan Ludvig Runeberg.

Fredrika Runeberg poikansa Fredrikin ottamassa valokuvassa vuonna 1875

Sitaatteja

Kuvauksia ja unelmia

• ”Muukalainen, olet viisas kuin Urier, ystävä, luonasi olisi taivas, mutta Aikynin puvussa on nauha lapsen kapalosta, hän ei saata sua seurata.”
  • Aikyn samannimisessä novellissa rakastetulleen, joka pyytää häntä lähtemään mukaansa ja jättämään julman aviomiehensä (Kuvauksia ja unelmia, 1900, suom. Ilta).

• ”Riemusta vavisten tarttui neito hänen hohtavan, valkean vaatteensa liepeeseen ja painoi päänsä alas. Ja taivaallisesti hymyillen ojensi Kaikkivaltias kätensä ja neidon olkapäille kasvoi välkkyvät siivet ja taivaallisen valon loistossa polvistui, miekanterä maahan käännettynä, haavoittunut nuorukainen. Mutta kun Taivahinen taas poistui, vaipui nuorukainen vaalenneena maahan ja neito kumartui hiljaa hänen puoleensa, vapautti suudelmalla hänen henkensä ja lensi sen kanssa ei enää Manalaan, vaan autuaitten asuntoihin, korkeampahan kotihin.”
  • Manalan neito.

• ”Nuoren tytön ei pitäisi koskaan ajatella muuta, kuin olla kaunis.”
  • Vaalin äiti novellissa Odaliski.

Min pennas saga

• ”Joskus olen ajatellut, että – vanhan äidin päästyä jo lepoon – ehkä joku lapsistani saattaisi olla kiinnostunut tietämään jotakin sisäisestä elämästäni ja vaatimattomasta kirjailijantoimestani.”
  • Min pennas saga, ensimmäinen virke.

• ”Se, mitä kirjoitettiin 40 vuotta sitten – vaikkei ehkä huonompaa kuin moni muu siihen aikaan painettu ja luettu –, ei ole enää 40 vuoden jälkeen lukukelpoista. Niin on vain suurien kirjailijoiden teosten laita, jotka jaksavat kestää puoli vuosisataa tai kokonaisen vuosisadan ajan. Lukuisia kirjoja, joita minun nuoruudessani luettiin ihastuksella ja joiden kirjoittajia vielä kunnioitetaan aikalaisten arvostuksen vuoksi, vaikuttavat nyt läpi luettaessa melko heikoilta. Koska sitä, mitä kirjoitin, ei luettu sinä aikana sen ajan tunteiden ja näkemysten pohjalta, miksi ihmeessä antaisin luettavaksi ja arvosteltavaksi toisen ajan näkökulmasta? Luetaan – hylätään!”
  • Min pennas saga, toinen kappale.
  • Runeberg, Fredrika 1946: Anteckningar om Runeberg; Min pennas saga. Utgivna av Karin Allardt Ekelund. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors.

Otteita Fredrika Runebergin kirjeistä

• ”Minun korvaparkani ovat ottaneet heittäytyäkseen melkein liian kuuroiksi. Mieleeni johtuu juuri ajatus, että ne varmaankin ovat ruvenneet harrastamaan pietismiä ja alkavat itsekseen tuumailla kuinka ne saisivat hankituksi omalle vähäpätöiselle itselleen tyynen ja rauhallisen elämän, ajattelematta että niiden velvollisuus olisi olla hyödyllisinä jäseninä minun ruumiissani, joka ei ollenkaan olisi tyytyväinen, jos jokainen jäsen rupeisi huolehtimaan vaan omia asioitaan, omaa tilintekoaan, omaa pientä ylpeyttään j. n. e.”
  • Kirje 15. helmikuuta 1838.

• ”Naiskirjailijat näkyvät olevan samaa laatua kuin laulajattaret: ne, jotka johonkin kelpaavat, antavat ihmisten pyytää itseään loppumattomiin asti ja pysyvät sittenkin ääneti ja ne, jotka ovat kaikkein kehnoimpia, laulaa laklattavat ihmisten pyytämättä, silloinkin kuin heidän pitäisi olla vaiti.”
  • Kirje 11. tammikuuta 1841.

• ”Minä vihaan tuota ranskalaisten muotiin saattamaa hakkelusta, jommoiseksi he muodostavat kaiken, mitä he kirjoittavat: olivat asiat miten tahansa kiinteässä yhteydessä keskenään, niin pitää ne sittenkin silvottaman pieniksi mureniksi ja sirotettaman hajalleen”.
  • Kirje 15. kesäkuuta 1852.

• ”Minä uskon, että jos ihmiset eivät laatisi naiselle niin paljon turhanpäiväisiä ohjesääntöjä, vaan antaisivat hänen vapaasti kehittyä ilman henkisiä kuristusnauhoja, niin minulla on siksi suuri luottamus hyvään Jumalaan, että minä uskon hänen alusta pitäin asettaneen naisen vaiston niin hyvään vireeseen, että hänkin voisi saavuttaa ihanan ja rikkaan päämäärän.”
  • Kirje Emilie Björksténille.

• ”Minä rakastan uutta aikaa, tuota nuorta, eteenpäin rientävää. Jumalan kiitos, minä voin koko sieluni syvyydestä riemuita siitä, että maailma edistyy, ja se edistyy todellakin. Olen onnellinen, etten kuulu noihin vanhoihin ihmisiin, jotka luulevat että asiat ovat hullusti, kun ne eivät ole samalla kannalla kuin heidän nuoruudessaan, ja että maailma aivan varmasti kaatuu kumoon, jos se saapi kulkea rataansa sillä tavalla kuin se tahtoo.”
  • Kirje Augusta Walleniukselle.
  • Gripenberg, Alexandra: Fredrika Runeberg (1904, suom. Hilda Käkikoski).

• "Sovinnaisuus ei salli hurmiota; ei. Beethovenin musiikkia pidetään sievänä, myrskyn kuohuttaman meren pauhua kallioita vasten viehättävänä ja Shakespearen murhenäytelmiä varsin herttaisina."