• ”Kulttuurisesti maa, jossa ei ole seutuja, murteita ja ennakkoluuloisia asenteita muita seutuja kohtaan, on köyhä. Kulttuuri elää ja kehittyy eroavuuksien varassa.” (A. W. Yrjänä)[1]
  • ”Pohjoinen kulkee mukana, se on mielentila. – – Pohjoisessa on tilaa ja äärimmäisyyksiä. Väki asuu harvassa ja kasvaa omissa oloissaan vähän erikoiseksi. Piirteissä on sekä kömpelyyttä että omalaatuista oveluutta. Sosiaalisen hienostuneisuuden puutetta korvaa tietty lempeä ymmärrys luomakuntaa kohtaan.” – (A. W. Yrjänä)[2]
  • ”Epävirallinen suomalaisuus on maantieteellisten ja kulttuurillisten reuna-alueiden kulttuuria, jollaista vaikkapa Keski-Eurooppa ei kykenisi synnyttämään. Keskuksissa luodaan sivistyksen suuntaviivat, reunat ovat häiriöiden, hysterian ja vimman valtakuntaa. Arkkityyppinen reunaihminen on individualisti ja ulkopuolinen, jota herrat vihaavat eikä kansakaan ymmärrä. Kummankaan suosiota hän ei edes havittele.” (Timo Hännikäinen)[4]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Sundqvist, Janne: Unennäkijän valtio-oppi Voima. 9/2003. Viitattu 7.10.2010.
  2. Yrjänä, A. W.: Minun pohjoiseni Kaltio. 4/2006. Viitattu 5.9.2011.
  3. Pakkoruotsi: Lipponen murahtaa ”jupeille” Uusi Suomi. 1.6.2010. Viitattu 22.11.2010.
  4. Hännikäinen, Timo: Ihmisen viheliäisyydestä ja muita esseitä, s. 98. Turku: Savukeidas, 2011. ISBN 978-952-5500-79-0.