Otto Manninen

Otto Manninen (13. elokuuta 1872 Kangasniemi – 6. huhtikuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Ystävänsä Eino Leinon ohella hän oli 1900-luvun alkupuolen suomalaisen runouden uranuurtajia.

Otto Manninen ja Anni Swan

Sitaatteja

• "Allille ilmoill' on ilo ja aalloilla autuus, / telkälle taas pesän teko, ja naudalle nautuus." (SSSK)
• "Elo nuori on irti ja ikävöi, / ei vangitse vanhain huoli.
• "Elämän ihme, armo auringon."
• "Halko, hehku, sauhu, tuhka; / harmajasta harmajampaan; / keskitiellä kirkas uhka / purra liekin punahampaan."
• "Ja hopeoissa hohtaa / niin moni kallis pää."
• "Kaikk' yht' ovat, ei eri ryhmiä, / eri viisait' ei, / vaan tasatyhmiä."
• "Maa vapaa alla siniristiviirin / tuo toivehille pitkän näköpiirin." (SSSK)
• "Mitä huokaa raskaasti Karjalan kaukokorvet?" (SSSK)
• "Myöhä, köyhä kiitos vaivas / palkka vainko on kenties? / Siihen täytyy olla taivas, / äidinlemmen alkulies." (SSSK)
• "Niin harvoin isä ehti. / Vain muissa hääri hän. / Jäi tyhjimmäksi lehti / hält' oman elämän."
• "On suotu vihdoin Suomen kevät, / on toivon aika, touon työ. / Kevättä silmät säteilevät, / sen syttymystä sydän lyö."
• "On vanhan saalis kaiken vajavaisuus, / on vain se kesä jot' ei koskaan tullut."
• "Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka / kullassa ruskotelkoot." (SSSK)
• "Suur' ansioko vanhettua? / Vain haaveen kotkain hiljaa hanhettua?"
• "Syvältä kyntää murheen aura / vakaata, tummaa vakoaan."
• "Takkatulen tarinata / seuraa silmät uneksuvat."
• "Tee korkeaks se koti, / jonk' antaa synnyinmaa. / Sen eestä isät soti, / se veri velvoittaa."
• "Tulessa kulta / tuimassa tutkitaan, / sankarin kunto / myrskyssä aikojen ankarain."

Lähteet

• Suuri sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.