Kymenlaaksolaisia sananlaskuja

  • Ahven armas tuorehelt, särk on säästös paremp. (Iitti)
  • Aika haavat parantaa. (Iitti)
  • Ajaa piru siivollakih ihmisel, kun vaan selkäh pääsee. (Iitti)
  • Akka otetaan ja mies saadaan. (Kuusankoski)
  • Arka henkees pitää. (Anjala)
  • Asijast saa puhuu, mutt ei miästä mainita. (Kymi)
  • Ei hullui herroks panna. (Elimäki)
  • Ei hätä huulost paran. (Iitti)
  • Ei löyly säkkih kelpaa. (Iitti)
  • Ei minjän tapoi tiälä ennenk se on syänny nelikon suoloi. (Elimäki)
  • Ei ol hampahattoman lihast eikä voista veitsettömän. (Anjala)
  • Ei tekemätä mitäh saa. (Iitti)
  • Ei venees miästä vuarotonta. (Vehkalahti)
  • Ei yksi pääsky kesää tee. (Valkeala)
  • Eipä akka uksissa tiiä, missä ukko uhveltelee. (Virolahti)
  • Ennen veljeltä vettä kuin vieraalta olutta. (Virolahti)
  • Ensimmäisest hyväst ei pilä ihastuman eikä ensimmäisest pahast pelästymän. (Elimäki)
  • Harakan pesästä ei pie ehtii hanhen munii eikä sian päätä köyhän paasta. (Vehkalahti)
  • Helppo hyvällä ajaa, vaikka vaikea valjastaa. (Kotka)
  • Hiirhää ne emännän palat lukee. (Jaala)
  • Hiljaa hiiret, kissa on kotoon. (Anjala)
  • Höyryää piika pakkases. (Vehkalahti)
  • Joka ensimmäiseks säkkih pannah, se viimmiseks ulos tulee. (Anjala)
  • Kaali lapset kasvattaa, mut velli se terän tekee. (Anjala)
  • Katajain seiväs ja haapain ailas kestää miähen kans yhtä kauvan. (Elimäki)
  • Keitä munnaa, et saa liäntä, neuvo hulluu, et saa miältä. (Anjala)
  • Kerran kyllältä, eikä aina ruikalta. (Virolahti)
  • Kukas tietää hevosen aatoksii, sill on niin iso pääkallo. (Iitti)
  • Kukko laulaa saetta iltapäivällä. (Virolahti)
  • Kyl alettu työ tehdyks tulee. (Iitti)
  • Kyl hiir syöp pienet synnit. (Elimäki)
  • Kyllä elävä neuvonsa pitää. (Virolahti)
  • Köyhyys on viisauden lähde. (Virolahti)
  • Loisen kanall ei tarvis olla noukkaa. (Jaala)
  • Loppuhaa pitkästkii virrest tulee. (Kymi)
  • Onhan niit miehii ja miesparkoi. (Anjala)
  • Paskoa sit on on papinkii pailanhelmas. (Valkeala)
  • Pennist se markka alkaa. (Jaala)
  • Piika tulee pierijäst, vaan ei tuulen naurajast. (Iitti)
  • Saapi veljen vehnäsellä, sisaren sia lihalla. (Kuusankoski)
  • Selälläh on selvä kuu, kylelläh on kypäräkuu. (Elimäki)
  • Seppä syö selvän leivän, auranpainaja paremman. (Jaala)
  • Siian pää, sianpää; hauvin pää, halonpää; lahnan pää, lampaan pää. (Jaala)
  • Siin sus, mis sutta mainitah. (Valkeala)
  • Sukua sisaren poika, tädin poika heimolainen. (Virolahti)
  • Suu on lapsen aitta. (Kuusankoski)
  • Särki kurun alkaa, särki kurun lopettaa. (Hamina)
  • Tauti kovenee, mut tropit vähenee. (Jaala)
  • Yritys miestä maksaa. (Anjala)
  • Äkkipikaisuus ei menesty asioissa. (Anjala)
  • Älä men herrojen kans marjah, ne viep pian marjat ja tuohisen. (Iitti)

Lähteet

muokkaa
  • Kansanrunousarkisto