Kriitikko

Kriitikko (kreikan sanasta κριτικός, ”erittelytaitoinen”) eli arvostelija tutkii ja arvottaa jotakin yksittäistä taiteen tai kulttuurin alaa tai useampia aloja. Kriitikoksi kutsutaan usein myös henkilöä, joka arvostelee jotakin ilmiötä toistuvasti.

• Lauluni korjaajaks' rupesit, vaan heitä se toimi, / Ei sitä kannata pääs, kun se on - / lampahanpää! (A. Oksanen)

• Moni kriitikko tuo mieleen pikemminkin päätöksiä sorvaavan komitean kuin ajatuksiaan paperille panevan ihmisen. (Frank Moore Colby)

• Kaikenmoittija ja kaikenkiittäjä ovat kaksi samanlaista pölkkypäätä. (Benjamin Franklin)

• Kuka kriitikko pitää nyrpeintä nenää? / Diletantti, jok' itse ei sepitä enää. (J. W. von Goethe)

• Kriitikko, hienoin tehtäväsi on tulkitseminen. Arvostelemisen voit jättää jälkiajalle. Se arvostelee sinutkin. (Aaro Hellaakoski)

• Tuossa on tyytyväinen mies: / kaiken kaavoihin sulloa ties. (Aaro Hellaakoski)

• Kun luonto keksi, valmisti ja patentoi kirjailijat, se päätti kyhätä tähteeksi jääneistä siruista kriitikoita. (Oliver Wendell Holmes vanhempi)

• Muusain vuorella mist' ilo hilpeä? Rinnettä jyrkkää / köysin kiskotahan, kas, sisar kymmenes nyt! (V. A. Koskenniemi)

• Arvostelija, kissa vieköön, puhuu aina pahaa / juuri niistä kappaleista, jotka tuovat rahaa! (Olli)

• Arvostelija on jalaton mies joka opettaa juoksemista. (Channing Pollock)

• Arvostelijoille: aasinkin potkuun kuolee. (L. A. Salava)

• Kriitikko on märehtivä lukija. Hänellä pitäisi oikeastaan olla enemmän kuin yksi maha. (Friedrich von Schlegel)

• Älkää koskaan piitatko siitä mitä kriitikot sanovat ... Muistakaa, ettei koskaan ole pystytetty yhtään patsasta kriitikon kunniaksi. (Jean Sibelius)

• Itsekritiikki ei kiinnosta kriitikkoa. Siitä hänelle ei makseta mitään. (Henrik Tikkanen)

• Arvostelijat ovat kuin kyntävän hevosen kimpussa kiehaavia paarmoja. (Anton Tšehov)

• Kriitikko on henkilö joka tuntee tien mutta ei osaa ajaa autoa. (Kenneth Tynan)

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.