Kriitikko (kreikan sanasta κριτικός, ”erittelytaitoinen”) eli arvostelija tutkii ja arvottaa jotakin yksittäistä taiteen tai kulttuurin alaa tai useampia aloja. Kriitikoksi kutsutaan usein myös henkilöä, joka arvostelee jotakin ilmiötä toistuvasti.

  • Lauluni korjaajaks' rupesit, vaan heitä se toimi, / Ei sitä kannata pääs, kun se on - / lampahanpää! (A. Oksanen)
Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
  • Moni kriitikko tuo mieleen pikemminkin päätöksiä sorvaavan komitean kuin ajatuksiaan paperille panevan ihmisen. (Frank Moore Colby)
  • Kaikenmoittija ja kaikenkiittäjä ovat kaksi samanlaista pölkkypäätä. (Benjamin Franklin)
  • Kuka kriitikko pitää nyrpeintä nenää? / Diletantti, jok' itse ei sepitä enää. (J. W. von Goethe)
  • Kriitikko, hienoin tehtäväsi on tulkitseminen. Arvostelemisen voit jättää jälkiajalle. Se arvostelee sinutkin. (Aaro Hellaakoski)
  • Muusain vuorella mist' ilo hilpeä? Rinnettä jyrkkää / köysin kiskotahan, kas, sisar kymmenes nyt! (V. A. Koskenniemi)
  • Arvostelija, kissa vieköön, puhuu aina pahaa / juuri niistä kappaleista, jotka tuovat rahaa! (Olli)
  • Kriitikko on märehtivä lukija. Hänellä pitäisi oikeastaan olla enemmän kuin yksi maha. (Friedrich von Schlegel)
  • Älkää koskaan piitatko siitä mitä kriitikot sanovat ... Muistakaa, ettei koskaan ole pystytetty yhtään patsasta kriitikon kunniaksi. (Jean Sibelius)
  • Itsekritiikki ei kiinnosta kriitikkoa. Siitä hänelle ei makseta mitään. (Henrik Tikkanen)
  • Arvostelijat ovat kuin kyntävän hevosen kimpussa kiehaavia paarmoja. (Anton Tšehov)

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.