Hevonen

Hevonen eli kesyhevonen (Equus caballus) on suurikokoinen kavioeläinten lahkoon ja hevoseläinten heimoon kuuluva nisäkäs, jota ihminen on jo vuosituhansia sitten kesyttänyt kotieläimeksi.

• Ja tämän minä sanon vanhemmille, varsinkin varakkaille vanhemmille: "Älkää antako pojallenne rahaa. Jos teillä vain suinkin on varaa, antakaa hänelle hevosia." (Winston Churchill)

Normaalikokoinen hevonen ja pikkuponi laitumella. Ihminen on jalostanut satoja erilaisia hevosrotuja.

• Hevonen on erinomainen työläinen, oikein esikuva. Se on tavattoman vaitelias, kärsivällinen. Jos sillä on joku mielipide olosuhteistaan, niin se on aina pitänyt sen omina tietoinaan. Se ei ole koskaan nurissut, lakkoillut. Jos se ei jaksa, niin se kaatuu. Orjan orja! (Pentti Haanpää)

• Enkä huoli huolimahan: / annan huolia hevosen, / suuripäisen päivitellä. / Hevosell' on pää parempi, / kaulasuonet kantavammat. (Kanteletar)

• Hevosia on useita lajeja. Tärkeimmät ovat: ratsuhevonen, työhevonen, puuhevonen, šakkihevonen, merihevonen ja kaakki. (Olli)

• Hevosmiehet, niin ratsastajat kuin ajopelein kulkevat, ovat kaikkialla maailmassa aina olleet kopeata väkeä. (Sakari Pälsi)

• Ratsu! ratsu! Kuningaskuntani ratsusta! (William Shakespeare)

• Ei ole toista niin intiimiä salaisuutta kuin ratsastajan ja hänen ratsunsa välinen. (R. S. Surtees)

• Mitä tyhmempi ihminen, sitä helpompi hevosen on häntä ymmärtää. (Anton Tšehov) (SSSK)

• Ei hevone hikkeesä kuole eikä akka itkuusa. (Pyhäselkä) (Kansanrunousarkisto)

• Anna huolii hevosen, sillä on suuremp piä. (Lappeenranta) (KRA)

• Ee miestä virheetöntä, hevosta ee ollenkaa. (Liperi) (KRA)

• Ei haittaa hevosta, vaikka miestä morkataan. (Kitee) (KRA)

• Eihän se hevonenkaan kauan yksipuolelta pilttuussaan potki. (Nilsiä) (KRA)

• Elä kehu hevostas ennen kuin eille ajat. (Muuruvesi) (KRA)

• Harvoin naapurit hevosiaan vaihtaa. (Turtola) (KRA)

• Heinässä hepo häissä. (Mänttä) (KRA)

• Hellä on hepo varsalleen. (Iisalmi) (KRA)

• Hengähtää ne herroinkin hevoset pitkän matkan juostuansa. (Rääkkylä) (KRA)

• Heone ruakkias tunte. (Mynämäki) (KRA)

• Hepo hellii varsaansa, vaimo vatsansa väkeä. (Kitee) (KRA)

• Hepo hellä varsoosa, vanaha akka poikoosa. (Leppävirta) (KRA)

• Hevoinenkin sen tietää, että pappi kirjamies on. (Honkajoki) (KRA)

• Hevoisenkauppijasta ei omalla hevoisellaan hautaan viijä. (Juva) (KRA)

• Hevollapa miestä herjataan, kun sukunimellä. (Iisalmi) (KRA)

• Hevonen ei ole kannel seinällä. (Nurmes) (KRA)

• Hevonen paha harjaltansa, akka paha hiuksiltansa. (Laihia) (KRA)

• Hevonen saa seistä ulkona värjöttelemässä sillä aikaa, kun sisällä mässätään. (Halikko) (KRA)

• Hevonen se on, kun polkua tallaa ja juopolle rahaa tienaa. (Kalvola) (KRA)

• Hevoossontakin on hyvää, kun sen vois paistaa. (Lapua) (KRA)

• Hevosela peäsöö ja rahalla soap. (Mäntyharju) (KRA)

• Hevosellapa miestä herjataan, kun tammalla itekkii ajjaa. (Tervo) (KRA)

• Hevoselle heinät kaurat, miehelle mitä tulee. (Pieksämäki) (KRA)

• Hevosen hikee pelto tarttee. (Koskenpää) (KRA)

• Hevosen pitää juoda viheltämisettä ja akan mennä käskemisettä. (Pohjois-Savo) (KRA)

• Hevosen pitääpi vetämän ja miehen pitää tietämän. (Liperi) (KRA)

• Hevoses miehen elinki, emännäs talon pidinki. (Siikainen) (KRA)

• Hevosessa henken, vaemossa tallouten. (Vehmersalmi) (KRA)

• Hevosessa miehen henk, ratsussa rahan vahinko. (Rantasalmi) (KRA)

• Hevosessa on miehen henki, emäntä talon pitäjä. (Karttula) (KRA)

• Hevosia hyviä, rahoja ja jyviä. (Tervo) (KRA)

• Hevosta ja akkaa älä takkaa! (Antrea) (KRA)

• Hevosta ku henkii, akkoa kun renkii. (Lumivaara) (KRA)

• Hevosta rikkaast, akkaa köyhäst. (Kirvu) (KRA)

• Hevostaan hullu kiittää, mielipuoli poikiansa. (Nurmes) (KRA)

• Hevosvaihturin ja viinan myyjän jälkeen ei kunnon kalunkirjoitusta pidetä. (Karstula) (KRA)

• Hirnuu hevo hännätöinki, laulaa lapsi leivätöinki. (Luvia) (KRA)

• Huoleks on hyvä hevonen, katumoiksi kaunis vaimo. (Ilomantsi) (KRA)

• Jos on hepo suur, ni suuremmat on länget. (Sortavala) (KRA)

• Kai kaikilla rahaa on, mutta harvalla on hyvä hevonen. (Tampere) (KRA)

• Kel ei o hevost eikä härkää, saa mennä niin, että pää on märkänä. (Hausjärvi) (KRA)

• Kenen hepo hetteessä, sen käsi alinna. (Uukuniemi) (KRA)

• Kenen hepo veissä, sen käit syvemmässä. (Korpilahti) (KRA)

• Kenen hevonen suossa, sen käsi alinna. (Nurmes) (KRA)

• Kompastuu hevoinen kulkeissaan, saati mies sanoissaan. (Viipuri) (KRA)

• Kukas tietää hevosen aatoksii, sill on niin iso pääkallo. (Iitti) (KRA)

• Läheltä hevosta ja kaukaa naimaan. (Vesilahti) (KRA)

• Miehe henk on hevoses, hevose henk miehes. (Heinjoki) (KRA)

• Milläs piru sitten ajaa, kun hevosens tappaa? (Hollola) (KRA)

• Muijaa eikä hevost ei saa toiselle lainaa. (Espoo) (KRA)

• Pareet hevoosellen isännän taputus kun kappa kauroja. (Ilmajoki) (KRA)

• Puhu sie, mie piän hevosta. (Heinjoki) (KRA)

• Rahalla saa ja hevosella pääsee. (Hauho) (KRA)

• Raukkauvessaa se hevonenkii potkii. (Parikkala) (KRA)

• Surkohon hevonen, sill on pitkä pää. (Parkano) (KRA)

• Toisen hevonen ja oma piiska, ei tartte surkutella kumpaakaan. (Alastaro) (KRA)

• Torpasta hevosta ja talosta akkaa. (Lappajärvi) (KRA)

• Varis ei oo lintu eikä tamma hevone. (Kivennapa) (KRA)

Lähteet

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.