• Tässä lepää hyvin saita rouva. Eläessään hän nousi yöllä ylös naukumaan, jotta naapurit luulisivat että hänellä on kissa. Niin saita hän oli. (H. C. Andersen) [1]
  • Hän olisi nylkenyt luteenkin saadakseen talteen sen nahan. (John Florio) [2]
  • Ihmiset sähisevät minulle, mutta kotona taputan yksikseni käsiäni, kun katselen arkussa olevia rahojani. (Horatius) [2]
  • Saita on aina kateellinen, koska hän on tyydyttämätön. (Maria Jotuni)
  • On sulaa hulluutta elää puutteessa sen vuoksi että saisi kuolla rikkaana. (Juvenalis)
  • Saiturit eivät ole omaisia, eivät ystäviä, eivät kansalaisia, eivät kristittyjä, eivät kukatiesi edes ihmisiä. (La Bruyére) [2]

Lähteet muokkaa

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.

  1. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 346. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 2,7 Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 347. Otava, 1989. ISBN 9511109618.