Lauri Viita

Lauri Arvi Viita (17. joulukuuta 1916 Pirkkala – 22. joulukuuta 1965 Helsinki) oli tamperelainen runoilija, kirjailija ja kirvesmies. Häneltä ilmestyi neljä runokokoelmaa ja kaksi romaania, joista tunnetuimpia ovat runokokoelma Betonimylläri (1947) ja romaani Moreeni (1950).

MIELIPITEITÄ

• Ei työn laatu, vaan aste osoittaa kansalaisen kunnon.

• En minä ymmärrä, minkä tähden täällä Pispalassa niin kovasti poliisia vihataan; ihmisistähän niitäkin tulee.

• Ennen kuin sanot ketään omaperäiseksi, käy hänen kanssaan siellä, mistä hän on tullut.

• Jos Jumala olisi ainetta, silmineulakaan ei mahtuisi tänne. (SSSK)

• Kaava on: naru + ominaispaino.

• Kaikki matkat kävellään askelen varassa.

• Kun koti on palanut, siihen mahtuu koko kansa.

• Kun luot, luo maailma, sillä vain maailman luomista voi sanoa luomiseksi.

• Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa?

• Neron on oltava kuollut. Elävä nero loukkaa aikalaistensa ihmisarvoa.

• On ainoastaan esittäviä taiteita ja luovia taiteilijoita.

• On hyvä, että kirjallisuutta käsitellään, mutta ei minulla mitään ole sen lukemistakaan vastaan.

• On tämä suomi somaa, ei tarvitse muuta kuin kuunnella, kun äänteet puhuvat: vihta on kuivattu vasta.

• Paha on hyvän vajentamista.

• Ruumis, tuskan renki.

• Selkeys ja elävyys ovat eri asioita, mutta taiteessa ne on toteutettava yksin tein.

• Työ ei touhuten totene, - tehdä täytyy ja levätä.

• Vapaus on joukko velvollisuuksia. Joka ei syö ja lepää ja lämmintä hanki, eipä se muutakaan mahda.

Lähteet

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.