Kjell Westö

Kjell Anders Westö (s. 6. elokuuta 1961 Helsinki) on suomenruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Westö sai Finlandia-palkinnon romaanistaan Missä kuljimme kerran vuonna 2006.

Westö Turun kirjamessuilla 2009

Lausahduksia

• "Minun on vaikea kestää edes suomalaiseen mieskulttuuriin kuuluvaa ystävällismielistä kettuilua. Haluan, että ihmiset ovat mukavia toisilleen"
  • Westö herkkyydestään

• "Suomenruotsalaiseen juoruamisen kulttuuriin kuuluu hyvässä ja pahassa se, että haetaan kytköksiä; han är den och dens kusins mosters arbetskamrat. Jos olen rehellinen, niin mulla on aina ollut vaikeuksia asian kanssa. En pidä siitä, että halutaan tietää kaikki."

• "Jokaisen kirjailijan kirjoissa tietty soundi, kuin sound track. Mun saundissa on paljon suomalaista musiikkia, Olavi Virtaa ja Reijo Taipaletta. Mun identiteetti ei ole kokonaan ruotsinkielinen. Näen untakin suomeksi ja jopa englanniksi. En ole koskaan ymmärtänyt, että pitäisi olla kielellisesti kauhean puhdas."

• "Se on pienen yhteisön pimeä puoli. Jos asuu Nykissä ja mokaa, niin voi matkustaa mantereen toiselle puolelle ja aloittaa alusta. Mutta jos suomenruotsalainen mokaa ja yrittää muuttaa Loviisasta Tammisaareen, niin se ei auta. Jos suomenruotsalainen mokaa, se ei unohdu ikinä."

• "Kunnioitan toisia ihmisiä, enkä mielipideriidassakaan ala solvata tai rienata. Joskus sitä pidetään heikkoutena ja vihjataan, että olisin vindflöjel... mikä se on, joo tuuliviiri."

• "Olen tullut siihen käsitykseen, että kun ihminen kääntyy kuin robotti läppäriinsä tai kännykkänsä puoleen – ikään kuin nämä olisivat hänen herrojaan eikä päinvastoin – hän haluaa tuntea olevansa tarvittu ja tärkeä. Mutta onko hän sitä, oikeasti?"

• "New York on kaupunki, jossa ihmisen ei välttämättä tarvitse tietää kuka hän on, mutta jossa hänen on tiedettävä, mitä hän haluaa."

• "Vietin kaikki illat soittokämpillä ja päivät nuokuin pulpetissa."
  • Westö nuoruudestaan.

Kirjastaan Älä käy yöhön yksin

• "Ostimme tuolloin Turunmaan saaristosta vanhan torpan, jonka seinien tilkkeet olivat täynnä vuoden 1961 sanomalehtiä. Se oli minulle enne ja kehotus kirjoittaa romaani, joka alkaa vuodesta 1961. Olen itse syntynyt elokuussa 1961."

• "Tarvitsin lähiön, jossa on jyrkkiä kallioita, korkeita tornitaloja ja junarata. Kun sellaista ei ollut olemassa, rakensin sen itse."

• "Toivon hartaasti että lukijat lähtevät Helsinkiin etsimään Männistöä, olematonta lähiötä."