Kettu

Kettu eli punakettu (Vulpes vulpes) on koiraeläin. Se on maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin.

• KETUN TUUTULAULU: Kettu se tuutii lapsiansa, / joita on niin paljon. / Kaksi on karjassa, kaksi on marjassa, / kaksi on maltaita jauhamassa. // Seitsemän on saunalla, / kahdeksan meren rannalla, / ja kolmekymment' korkeimman / vuoren pääll'. (Suomalainen kansanruno)

Lepäävä kettu

Eläinrunojen kirja. Toimittanut Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1997.

• Eri miehet ne on, jotka kettuja pyytää. (Keitele) (Kansanrunousarkisto)

• Ei kelpa kettu kanain kaitsiaksi eikä poika piikain paimeneksi. (Nummi) KRA)

• Kettu on koiralle sukua, ennenkun se syötälle nousee. (Turtola) (KRA)

• Kettu on koiralle sukua, korppi haukan heimolainen (Kuhmo) (KRA)

• Kettukin kenkirajoja joulukseen kokoo. (Hausjärvi) (KRA)

• Ketulla ja likolla on yhtäläine miäli, ketulla on viakkaat silmät ja likolla on liukas kieli. (Renko) (KRA)

• Koskas kettu hyvillä reisuilla on? (Vampula) (KRA)

• Kyl kelpaa ketun elie, pohjatuul, päiväpaiste. (Heinola) (KRA)

• Kyllä kettu jälkensä lakasee. (Tampere) (KRA)

• Kyllä kettuki kerran satimeen jää. (Forssa) (KRA)