Kaarlo Sarkia
suomalainen runoilija
Kaarlo (Kalle) Sarkia (alkuperäiseltä nimeltään Kaarlo Teodor Sulin) (11. toukokuuta 1902 Kiikka – 16. marraskuuta 1945 Sysmä) oli suomalainen runoilija ja esteetikko. Hän suomensi ranskalaista runoutta.
Sitaatteja
muokkaa- MUODONVAIHDOS: Näät korennon / veen yllä kimmelsiipisen. / Smaragdit on / sen silmät, ruumis neula, kultainen. // Mut missä niljainen on lätäkkö, / olento ruma nää, / rutainen, sarvipää, / kuin pieni, rietas / lohikäärmeensikiö. // Kun painajainen yössä rapakon / se murhaa, verta juo, / siks kunnes luo / se kerran yltään rumuutensa / naamion // ja korennon / näät kauniin, kimmelsiipisen. / Smaragdit on / sen silmät, ruumis neula kultainen. (Eläinrunojen kirja. Toimittanut Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1997)
- Arjen harmaus painaa - / oi Runo, lohtua tuo!
- Jo pilvien saumat ratkes, / lumihahtuvat putoaa!
- Kuvastimesta minua vastaan / sinä katselet, ihmeellinen. / Minä ymmärrän ainoastaan : / Minä en ole siinä, en.
- Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin.
- On ehtoo hämäräinen, / ja saunat sauhuaa.
- Se toivon laulu on, niinkauan kuin se helää, / niinkauan ihminen voi taistella ja elää / ja voida enemmän kuin ihmisvoima voi. [1]
- Valjumpana vesililjaa / nukun unelmissa hiljaa / juoden unten velhojuomaa, / juomaa oman rinnan suomaa.
- Valkeat purjeet pilvien / nään meren rannalla safiirisen.
Lähteet
muokkaaSuuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.
- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 429. Otava, 1989. ISBN 9511109618.