Jukka Hankamäki

suomalainen filosofi ja sosiaalipsykologi

Jukka Sakari Hankamäki (s. 30. kesäkuuta 1966 Tyrvää) on helsinkiläinen filosofi.

Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
Jukka Hankamäki

Sitaatteja muokkaa

  • ”Käsitykseni mukaan ihminen on onnellinen, kun hän on vapaa, ja vapaa ihminen on, kun hänet on ymmärretty oikein ja hän voi toteuttaa tärkeiksi kokemiaan asioita.[1]

Monikulttuurisuudesta muokkaa

  • ”Se, että monet homot suhtautuvat maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti, on hyvin ymmärrettävää. Se on osa meidän aitoa ja sisäsyntyistä huoltamme islamistumisen johdosta – toisin sanoen siitä, että islamin varjolla poljetaan niin homojen kuin muidenkin ryhmien, esimerkiksi vapaan tieteen ja lehdistön, oikeuksia.”[2][3]
  • ”Onkin pelättävissä, että 2000-luvun globalisaatio johtaa samanlaisiin heimosotiin kuin ne, jotka leimasivat viime vuosisadan puoliväliä ja joille kylvettiin siemen jo ensimmäistä maailmansotaa edeltäneenä modernin teollistumisen ja siihen liittyneen globalisaation aikakaudella. Ei ole ihme, että myös Euroopan annus mirabilis – vuosi 1989 – johdatti Balkanin maat takaisin vuoden 1914 tilanteeseen: ratkomaan etnisiä kiistoja sisällissodan keinoin. Ei ollut kulunut kauaa Sarajevossa vuonna 1984 järjestetyistä rauhaa ja harmoniaa symboloivista olympialaisista, kun kaupungin kaduilla virtasi jälleen veri. Tämä osoittaa, kuinka nopeasti monikulttuurisen kanssakäymisen hauras pintasilaus saattaa karista pois osoittauduttuaan vain keinotekoiseksi kulissiksi.”[4][5]

Islamista ja länsimaista muokkaa

  • ”-- muslimit voivat kadehtia ja tavoitella länsimaisten ihmisten vapautta mutta kokevat, että eivät siihen itse kykene, ja siksi he sulkevat asian mielestään linnoittautumalla islamin oppien taakse. Vastaavasti länsimaiset ihmiset voivat kadehtia muslimien omistautumista, sitoutumista ja sen kaltaista uskon varaan heittäytymistä, josta Søren Kierkegaard kirjoitti tuotannossaan – mutta josta ei näy jälkeäkään nykyisessä kristillisyydessä. Heitä saattaa huolettaa se, että muslimeilla on elämälleen ja kuolemalleen ehdoton perusta, olkoon se kuinka kurja ja kämäinen tahansa, mutta se on. Yhtä kaikki, molempia osapuolia vaivaavat sekä epäluulo että ne toinen toisessaan näkemänsä piirteet, joita he pelkäävät itsessään. Molemmat kärsivät samasta asiasta: rakkaudettomuudesta ja ymmärretyksi tulemisen puutteesta sekä siitä pitkästyneestä peruskokemuksesta ja ahdistuksesta, joka kaikkeen elämään liittyy.”[6]

Miehenä tai naisena olemisesta muokkaa

Yliopistosta ja poikarakkaudesta muokkaa

  • ”Nuoret miehet ovat testosteronia tihkuvassa vimmaisuudessaan ja älyllisessä, omasta tuoreudestaan ja pilaantumattomuudestaan viestivässä uteliaisuudessaan todellinen taivaan lahja filosofialle: he ovat arvokkainta, mitä maa päällään kantaa.”[8]
  • ”Nuorten kanssa toimiminen on herttaista ja hersyvää, sillä heiltä saan tietää, mitä asioista ’nykyään ajatellaan’. Mitä enemmän asioita uudistetaan, sitä enemmän ne alkavat kuitenkin muistuttaa entisiä, ja siksi nauramme yhdessä monille asioille – tosin eri syistä.”[9]
  • ”Olen joka tapauksessa päättänyt pidättäytyä tavoittelemasta oppilaiden suosiota, sillä se on vähän niin kuin pyrkisi nikkaroimaan itselleen ruumisarkun pohjaa. Siksi kiitän mielenkiinnosta, josta olen saanut nauttia eläessäni, kun taas monien tieteenharjoittajien halu jatkaa itseään oppilaissa ja tulla kuuluisaksi kuoleman jälkeen kertoo vain heidän kompleksisuudestaan. Se on kuin uskontoa, joka tekee kauppaa tuonpuoleisuudella, ja tässä mielessä tiedeyhteisö on yhtä makaaberi kuin yhteiskunta, joka lähettää teinit leikkaamaan hautausmaiden viheriöitä kesälomien ajaksi. Minusta olisi tympeää ajatella, että maius ab exequiis nomen in ora venit, ja olla muistuttamassa itsestään kuolleena.”[10]
  • ”Multa silloin tällöin tiedustellaan, että mikset sä Jukka Hankamäki anna opetusta yliopistoissa ja korkeakouluissa, vaikka sä oot professori. Noh, mähän en missään tapauksessa ole professori, vaan olen filosofiasta väitellyt tohtori. Sitten mulle sanotaan, että eikö se ole parempi. Ja silloin mä vastaan, että itse asiassa tavallaan se onkin, riippuen vähän siitä, miltä kannalta asioita katsotaan. Mutta itse kysymys: se, miksi en ole ollut yliopistoissa antamassa opetusta enkä viroissa muutenkaan, siihen on tietyt filosofian sisältöön liittyvät syyt. Se johtuu siitä, että yliopistofilosofia on niin pitkälle heteroseksualisoitu. – – Se on sellaista heteromiesten keskinäistä kanssakäymistä, joka ei paljoa poikkea esimerkiksi nyrkkeilystä tai jalkapallosta, tai muista vastaavista peleistä, joissa tavoitteena on voittaminen, hyödyntavoittelu – sellainen pieni pirunkuri ja kiusanteko, jota koltiaiset aina tekevät toisilleen. Tässä mielessä ymmärrän oikein hyvin, mistä on kysymys tuollaisessa naturalistisessa ja pragmatistisessa yliopistofilosofiassa – se on tietynlaista urheilua.”[11]
  • ”Naapurit kyselevät toisiltaan ’mistä aiheesta sä teet väikkäriä’, siinä missä ennenvanhaan kysyttiin ’joko teillä on se priimuskeitin’.”[11]

Tasa-arvosta muokkaa

  • ”1970-luvulla mahdollisuuksien tasa-arvoa pidettiin lähtöviivana, jolle ihmiset asetettiin, ja maalisuoralla kangasteli mahdollisimman suuri vapaus. Tämän päämäärän saavuttamisessa onnistuttiin osittain. 2000-luvulla vapautta on pidetty lähtöviivana ja tasa-arvoa päämääränä, mutta lopputuloksena ei olekaan ollut tasa-arvo vaan sekä tasa-arvon että vapauden hautautuminen.”[12]
  • ”Tosiasiassa vapautta ei voi olla muutoin kuin tekojen seurauksena, ja siitäkään syystä vapautta ei ole syytä pitää ihmisten elämään luonnostaan kuuluvana lähtökohtana eikä tasa-arvoa päämääränä.”[13]
  • ”Tätäkin kautta valottuu, että vapauden pitää olla päämäärä ja tasa-arvoisuuden lähtökohta. Tällöin voidaan tuottaa demokratiaa, kun taas päämääräksi asetetun tasa-arvon varjolla ihmisiä on pyritty vain yhdenmukaistamaan. -- Omasta mielestäni ihminen ei siis ole tasa-arvoinen siksi, että hän on samanlainen, vaan tasa-arvopyrkimyksille antaa merkitystä vasta se, että ihmisten tunnustetaan olevan erilaisia, ja se puolestaan perustuu yksilöllisyyden kunnioittamiseen.”[14]
  • ”-- se, mihin seksuaalivähemmistöliike pyrkii, ei ole tasa-arvo vaan seksuaalinen vapaus, jonka vallitessa yksilöt voivat toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Liberalistiselta kannalta puhutaankin mieluummin seksuaalisesta vapautusliikkeestä kuin seksuaalisesta tasavertaisuudesta.[15]
  • "Osa naisista on saattanut haluta kostaa joitakin kaunojaan suomalaiselle yhteiskunnalle pariutumalla ulkomaalaisen kanssa, ja asiaan liittyvä epäreiluus on saanut suomalaismiesten veren kiehumaan. Rajat ylittävillä pariutumisellaan he ovat muokanneet kansamme geeniperintöä tavalla, joka on rikkonut biologisen rodun, etnisesti määriteltävissä olevan kansan, valtio-opillisesti jäsenneltävissä olevan kansakunnan, juridisen kansalaisuuden ja valtiofilosofisesti voimassa olevan kansallisvaltion välisen ekvivalenssin sekä korrelatiivisen ja luottamuksellisen suhteen".[16]

Lähteet muokkaa

  1. 1,0 1,1 Hankamäki, Jukka: Toinen ensimmäisenä Jukka Hankamäen kotisivut. Viitattu 19.4.2011.
  2. Hankamäki, Jukka: Sensuurin Suomi (2009, s. 524).
  3. Hankamäki, Jukka: Haiderin homoseksuaalisuus 23.10.2008. Jukka Hankamäki. Viitattu 3.1.2009.
  4. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 281).
  5. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia, uudistettu painos 2008 15.11.2008. Jukka Hankamäki. Viitattu 3.1.2009.
  6. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 300).
  7. Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 323).
  8. Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia (2009, s. 254).
  9. Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia (2009, s. 260).
  10. Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia (2009, s. 260).
  11. 11,0 11,1 Hankamäki, Jukka: Mikä ongelmana yliopistoissa? youtube.com. 15.12.2012. Viitattu 7.1.2022.
  12. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 261–262).
  13. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 262).
  14. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 262).
  15. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 262–263).
  16. Hankamäki, Jukka: Totuus kiihottaa : filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä. (2020), s. 261.

Aiheesta muualla muokkaa