Häme

• On mulle Suomi suloisin, / vaan Häme siitäi kallehin! (J. H. Erkko)

• Kuulin kummat, näin imehet, / Hämehessä käyessäni. (Kanteletar)

• Häme - nimesi sointu jo lämmin ja suvinen on / kuin rukiin kelta kullassa auringon. (Lauri Pohjanpää)

• Vaikka ei hämäläinen ole ulkomuodoltaan erikoisen kaunis, on hänellä kuitenkin sekä ruumiillisen että henkisen sitkeytensä, uutteruutensa ja mietiskelevän luonteensa vuoksi ominaisuuksia, jotka tekevät tämän rodun voimakkaaksi kestämään taistelussa olemassaolonsa puolesta. (M. G. Retzius)

• Hämäläisten nimi johtuu vironkielisestä "häm"-sanasta, joka merkitsee rämettä. (Odo Morannal Reuter)

• Pohjaltaan itsepäisempää, taipumattomampaa kansaa kuin oikea hämäläinen, kirjailijamme Juhani Ahon "katajainen kansa", ei ole olemassa. Hän pitäytyy niin tunnollisesti, niin järkähtämättä kaikkeen vanhaan, että hän - paitsi mitä kristinusko ja sivistys pakostakin ovat häntä hioneet - luonteeltaan, tavoiltaan, koko maailmankatsomukseltaan on vielä tänäkin päivänä sama kuin puoli vuosituhatta sitten. (O. M. Reuter)

• Hämeenlinna, ensikerran kun sen kuutamossa näin / Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin! (J. L. Runeberg)

• Oi, Suomen sydän, Hämeen maa! / Miss' on sun vertaisesi? (Uno von Schrowe)

• Myös syntynyt mä olen Hämehessä / ja synnyinmaana sitä rakastan. (Tuokko)

• Häme, kansa, jonka sielu on harmaata ja punaista, miten rakastankaan sitä. (Mika Waltari)

Lähteet

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.

Katso myös Lauluja Hämeestä