Nimi
sana tai termi, jota käytetaan tunnistamiseen
Nimi on sana tai sanaliitto, joka viittaa johonkuhun henkilöön, olioon, esineeseen, asiaan tai muuhun sellaiseen yksilönä tai lajinsa edustajana.
- Hyvien miesten täytyy kuolla, mutta kuolema ei tapa heidän nimeään. (H. G. Bohn)
- Nimen taika. (Thomas Campbell)
- Jokaisen ihmisen etunimi on paljon tärkeämpi sukunimeä, kunnes hänestä tulee kuuluisa. (Albert Camus)
- Nimi ja luonne ovat usein ristiriidassa. (John Clarke)
- Nimi: seinä, piirtäjä kylmäin rajain. / Nimi: erillisyyden kaiken syy. (Aaro Hellaakoski)
- Tässä lepää hän jonka nimi oli kirjoitettu veteen. (John Keats)
- - Mikä teidän nimenne on? - Sus. Sotamies Susha mie oon. - Siis Susi ... Entä teidän nimenne? - Rokkaha mie. Antero on etunim. Antiksha minnuu on sanottu koko ikkäi, ja niihä mie sanon issekkii. - Siis alikersantti Rokka. (Väinö Linna)
- Maineikas ja kunnianarvoisa nimi. (Lukianos)
- Nimi on aita, jonka sisällä on nimetön. (Samuli Paronen)
- Mitä merkitsee nimi? ruusun nimen saanut tuoksuisi yhtä ihanasti muunkin nimisenä. (William Shakespeare)
- Ranskan Ludvig XIV käytti elämänsä siihen että teki hyvästä nimestä suuren. (Jonathan Swift)
- Nimet eivät aina ole miltä näyttävät. Yleisin walesilainen nimi Bxjxxllowep lausutaan Jackson. (Mark Twain)
- Homeroksen aikaan ihmisillä ja asioilla oli kaksi nimeä: ihmisten antama ja jumalten antama. Miksihän Jumala minua nimittää? (Miguel de Unamuno)
- Miten raskas taakka onkaan liian kuuluisaksi käynyt nimi. (Voltaire)
Lähteet muokkaa
Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.