Ilmari Kianto
Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli 1900-luvun alkupuoliskon tärkeimpiä suomalaisia kirjailijoita. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana.
Sitaatteja muokkaa
- Isäkultaani vaivaa - verkkotauti. Se vaivaa häntä yötä-päivää. Suolakalaa, aina vain suolakalaa! - verkot veteen, aina vain verkot veteen!
- Jos minäkin ratkeaisin raivoraittiiksi, niin varmaan 'heittäisin veivini'. Äkillisiä muutoksia täytyy välttää.
- - Korpilaki on kansanlaki! sanoi Korhonen painokkaasti. [1]
- Kuinka pieni molekyyli kaikkeuden kirkkaudessa onkaan se, jota ihmiseksi sanotaan? [2]
- Kuinka se vielä onkaan olevinaan hyvässä kurssissa tuo bufetsikkamainen förstår int...! Kuinka säyseän lammasmaisia, kuinka selkäydinvikaisia ovatkaan meidän suomalaiset edustajamme tuon sivistymättömän nenännyrpistyksen edessä!
- Pakkasten suuriruhtinas, pohjoisnavan konsuli, kylmien yhtiöiden päällikkö, armahda meitä!
- Raittiushulluja (fanaticus pro aqva) ei sovi vainota, mutta jos he raivoavat ja purevat, pankoon poliisimestari heille kuonokopan. [3]
- Ryysyranta on torpan nimi. Olisi liian juhlallista, jos sanoisimme että se sijaitsee jossakin. Sellaiset mökkirähjät yleensä eivät sijaitse, vaan niitä yksinkertaisesti on olemassa, ne kasvavat armaan isänmaan kamarasta kuin rumat lehmänsienet.
- Sepä se soli-sali-ratti!
- Suomi suureksi - Viena vapaaksi. (SSSK)
- Tulkoon hallat ja harmit ja muut - sauna, tuo korpunut ja musta, jossa on avarat lautehet, se se immeisen täällä murheen laaksossa äksiisissä pitää.
- Tyydy, levoton ihmisrinta! Unhoita entiset toiveesi, tee hauta nuoruutesi haaveille äläkä huoli kurkistaa tulevaisuuden verhon taakse ettei se sinua hirvittäisi. [4]
- Virittäkööt muut viulunsa kaupunkilaisuuden kunniaksi - minä soitan katajaista kannelta maalaisuuden ylistykseksi.
Lähteet muokkaa
Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.
- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 181. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 81. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 310. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 428. Otava, 1989. ISBN 9511109618.