|
Eläinrunojen kirja. Toimittanut Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1997.
* Sinikettutytön tarina on [[suru]]llinen: ”Synnyin häkissä. Minua syötettiin hyvin, ja muutenkin minusta pidettiin epäilyttävän [[hyvä]]ä huolta. Vanhemmat kaverini katosivat vähitellen, hyvästelemättä. Tajusin yhteyden täysikasvuisuuden, turkin laadun ja (häviämisten välillä. Raavin ja purin turkkiani ja koetin voittaa [[aika]]a. Oli paettava! Kyttäsin kuukausia tilaisuutta, ja eräänä [[ilta]]na ruokkija jätti hetkeksi häkin oven raolleen. Ei muuta kuin karkuun! Koin huumaavan vapauden tunteen, mutta sitten tuli [[nälkä]]. Miten [[metsä]]stä voi löytää raksuja, suolia ja silakanpäitä? Mikä on syötäväksi kelpaavaa, ovatkohan esimerkiksi ketunleivät? Miten saalistetaan ja mitä? Kerran sain kiinni siilin, mutta se käpertyi palloksi, ja sain kuonooni, kieleeni, ikeniini ja tassuuni piikinpistoja. Vieläkin sattuu! Valitsin vapauden ja jouduin heitetyksi aivan outoon [[maailma]]an. Voisitteko te kiltit antaa edes pari [[neuvo]]a?”, se pyytää ketunhäntä kainalossaan ja lausuu myötätuntoa kerjäävän [[runo]]n: ([[Risto Rekola]]: Muru ja Puru)
* ”Suokaa anteeksi asuni kurja! / Näyttäydyn aniharvoin / näin surkein sinikarvoin. / Tähän ajoi [[pelko]] hurja: / minne katosivat serkut, / joille maistuivat herkut? / Kuppini nuolin nousevin huolin. / En tahtonut komeaksi kasvaa, / en tuuheaa turkkia, paksua [[rasva]]a. // [[Vapaus]] oli valinta, / vaan tilanne on outo: / ei aavistusta alinta, / kuinka käy ravinnon nouto. / Mikä nitistäisi nälän? / Järsisinkö [[jäkälä]]n? // Onnekseni teidät tapaan / tällä [[tie]]llä elon vapaan, / oi neuvokaa Reporankaa arkaa / joka henkensä edestä karkaa!” ([[Tuija Kuha]]: Muru ja Puru)
* Muru ja Puru pohtivat pulmaa hetken keskenään. He [[sääli]]vät uusavutonta repolaista mutta tietävät lajin taipumuksen juonikkuuteen. Sinikettu ei mitenkään pärjäisi yksin [[metsä]]ssä, joten [[ystävä]]mme opastavat poloista etsiytymään jonkin lapsiperheen läheisyyteen Porin Reposaareen tai sittenkin mieluiten Espooseen, sillä siellä eritoten rakastetaan kaikkea sinistä. Eräs lajitoveri valitsi Korkeasaaren ja tappoi kaikki flamingot. Reporangasta saisi söpön lemmikin. Häkit pihalla merkitsisivät vaaraa. [[Vapaus]] on suhteellista: valitset joko nälän tai alistumisen, villiyden tai kesyyntymisen, mutta pääasia on, ettet päädy nahkurin orsille. Nyt Puru muistaa Ähtärin eläinpuiston, siellä kettu saisi parasta mahdollista huolenpitoa ja voisi turvallisesti tutustua muihin eläimiin, jopa isopandoihin. ([[Risto Rekola]]: Muru ja Puru)
* Eri miehet ne on, jotka kettuja pyytää. (Keitele) (Kansanrunousarkisto)
|
