Wikisitaatit

Ero sivun ”Eino Leino” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Risto hot sir (keskustelu | muokkaukset)
28 778 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Risto hot sir (keskustelu | muokkaukset)
28 778 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
'''Eino Leino''' (6. heinäkuuta 1878 Paltamo – 10. tammikuuta 1926 Tuusula) oli [[suomalainen]] [[kirjailija]], [[lehtimies]] ja [[kriitikko]]. Leinon laaja kirjallinen tuotanto sisälsi runoutta, romaaneja, näytelmiä, esseitä ja lehtipakinoita sekä suomennoksia ulkomaisesta kirjallisuudesta. Leino luetaan Suomen merkittävimpiin kirjailijoihin.
 
Katso myös [[Helsinki]], [[Muoti]], [[Nocturne (runo)]], [[Tyttö ja poika]] sekä [[Syntyperäni]]
 
== Sitaatteja ==
Rivi 87:
* *Kuka taitavi lempeä vastustaa? / Ketä voita ei lemmen [[kieli]]? / Sitä kuulee taivas ja kuulee maa / ja ilma ja ihmismieli." {{SSSK|314}}
 
* "Kuka? Yksi miljoonista / takin harmaan kantajista." ({{SSSK)}}
 
* "Kummallinen [[omatunto]], jota ne jumalanääneksi ihmisessä nimittävät! Teimme mitä hyvänsä vanhaa vääryyttä ja vanhaa [[väkivalta]]a, se on täysin tyyni ja tyytyväinen, mitä hyvänsä uutta itsemme ja rakkaimpamme uhrausta, se myrskyää kuin valtameri maailmanlopun edellä." {{SSSK|254}}
 
* "Kun suru oli [[leipä]]nä Suomen." ({{SSSK)}}
 
* "Kyllähän sen ryypynkin ottaa vois." ({{SSSK)}}
 
* "Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!" / Tuo huuto on Suomessa syyri. / Mut mikä se on se kyltyyri? / Kas, siinäpä pulma on jyyri." ({{SSSK)}}
 
* "Kylväkää, kylväkää, / toukojen, [[toivo]]jen aika on tää!" ({{SSSK)}}
 
* "[[Köyhä]]n ei yleensä kannata joutua [[epätoivo]]on; hän on tavallisesti aina suuri optimisti." ({{SSSK)}}
 
* "Lapissa kaikki kukkii nopeasti, / maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin." ({{SSSK)}}
 
* "Liemme luodut toisillemme, / emme toistamme tavanne." {{SSSK|315}}
 
* "Luonnossa [[lumi]]nen [[ilta]], / tähdentuike taivahilta." ({{SSSK)}}
 
* "[[Maa]] on paha, levoton. / [[Taivas]] lapsen [[koti]] on." {{SSSK|414}}
Rivi 111:
* "Maan päälle, tänne, taivas takokaamme! / Niin kaikki kuninkaita olla saamme!" {{SSSK|414}}
 
* "Maantietä [[matka]]a / [[kirja]]ton, karjaton mies." ({{SSSK)}}
 
* "Maaseutulehdet siteeraavat aina vain tuhmuuksia." ({{SSSK)}}
 
* "Me olemme kaikki vain [[lapsi]]a / ja murrumme murheen alle." ({{SSSK)}}
 
* "Me olemme kuolemaan tuomittu suku; / me päivin emme valvo, öin emme nuku. // Me olemme [[rauha]]ton, roihuava [[rotu]]; / me emme muiden seuraan ja tupatöihin totu." {{SSSK|413}}
Rivi 121:
* "Mene syksyiseen metsään, näe puiden [[väri]]rikkaus, kellastuvat koivut, punertavat vaahterat, tummat kuuset ja niiden välillä pyhät pihlajat, joiden veripunaiset marjat ovat ikäänkuin omasta tiukkuudestaan tipahtamaisillaan, mene sinne, käyskentele yli kovien kankaiden ja tunnetpa toiminnan halun heräävän hengessäsi päälaelta aina viimeiseen hermon soluun saakka. Ei tee mieli unelmoida, tekee mieli ajatella [[loppu]]un niin monta ajatussarjaa, jotka mielesi muilta töiltä ovat lopettamatta jääneet. Tilinteon [[aika]] on syksy, on [[kysymys]] kypsästä talven varalle." {{SSSK|398}}
 
* "[[Meri]], taivas ja maa / kaikki, kaikk' katoaa - / kuinka säilyisi [[sielu]] ihmisenkään?" ({{SSSK)}}
 
* "[[Metsä]]hän oli mun mieli, / kauvas kaupungin melusta." {{SSSK|217}}
 
* "[[Mies]] kasvavi kanssa [[tahto]]nsa / ja tahto voimia antaa." ({{SSSK)}}
 
* "Mihin joutuisi koko virkavalta, jos ihmisiä ansion mukaan kohdeltaisiin?" ({{SSSK)}}
 
* "Miks meillä on niin monta mielipuolta?" {{SSSK|220}}
 
* "Miks ihmiset [[tahto]]vat, taistelevat / ja koettavat korkealle? / Kuin korsi he sentään katkeavat / ja murtuvat murheen alle." ({{SSSK)}}
 
* "Mikä ihminen on? / Virvaliekki levoton." {{SSSK|82}}
Rivi 137:
* "Min verran meissä on lempeä, / sen verran meissä on ijäistä / ja sen verran meistä myös jälelle jää / kun päättyvi päivä tää." {{SSSK|314}}
 
* "Minun mieleni on niin kummallinen / kuin meri [[kuutamo]]lla." ({{SSSK)}}
 
* "Minä hiihtelen hankia hiljakseen." ({{SSSK)}}
 
* "Miss' ihmiset tuntevat tuntehin, / siellä lähell' on Jumalakin." ({{SSSK)}}
 
* "- Mitkä ovat suuret helmasynnit? hän kysyi. - Lihanhimo, [[silmä]]in pyynti ja elämän koreus." {{SSSK|399}}
Rivi 149:
* "Mitä siitä jos [[toivo]]ni pettää vaan! / En murru ma silloin multahan maan, / kun murrun ma nuorihin toiveisiin / ja [[usko]]ni unelmiin." {{SSSK|429}}
 
* "Monta tietä on mielillä ja ajatuksilla monta metsäpolkua." {{Suuri Sitaattisanakirja-lähdeSSSK}}
 
* "Mut yksi on [[Herra]] herrallakin, / jota pääse et palvelemasta. / Näät siinä, miss' alkavi [[velvollisuus]], / siin alkavi elämä vasta." ({{SSSK)}}
 
* "Niin pienet, pienet on piirit maan, / mut [[taivas]] on suuri ja laaja / ja taivas on kuultava korkeuttaan / ja taivas on tähtinen, taaja." ({{SSSK)}}
 
* "Niin, [[yksinäisyys]], [[suru]]n [[ystävä]] / ja suurten aattehien [[äiti]] hellä, / sen läheisyys se on niin lämmintä / ja armas vierellään on viivähdellä." ({{SSSK)}}
 
* "Näe [[uni]]a suuresta, unten [[mies]]! / Uni puoli on todellisuutta. / Uni kulkevi edellä kyntäjän / ja viittovi uraa uutta." ({{SSSK)}}
 
* "Näin unta kesästä kerran, / kuinka paistoi päivä Herran, / paistoi mulle, paistoi muille, / paistoi [[köyhä]]nkin pihoille." ({{SSSK)}}
 
* "Oi, varjele Herra mun järkeäin." ({{SSSK)}}
 
* "Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! / Niin suuri, suuri on [[maa]]." ({{SSSK)}}
 
* "Olen väsynyt lauluni [[valhe]]eseen, / Herra, tee minut lapseksi jälleen!" ({{SSSK)}}
 
* "Oli kerran niin kaamean korkea [[mies]], / hän itsekin korkeutensa ties / ja muidenkin tietää salli. / Hän hallitsi niinkuin herttua, / oli hänellä virka ja valtikka." ({{SSSK)}}
 
* "On [[aurinko]] toukojen turma, / jos kauvan kestävi kaunis [[sää]]." ({{SSSK)}}
 
* "On hänkin laihana laukannut / ja ulvonut meidän lailla / ja haukkunut, haukkunut näljissään, / mut haukkunut kahletta vailla." {{SSSK|490}}
 
* "On juureton [[puu]] isänmaanrakkaus ilman vastaavaa kotipaikkarakkautta." ({{SSSK)}}
 
* "On kotiin jäädä parhain / jokahisen, jolla [[koti]] on." ({{SSSK)}}
 
* "On [[piste]]ellä tuolla [[Suomi]] / avaruuden ivana vain, / niin pientä on toimet siellä / ja ahdasta toiminnat ain'." {{SSSK|389}}
 
* "Pisara olin, / mereen tulin, / tahdon taas pisaraksi tulla." ({{SSSK)}}
 
* "Pitkä, pitkä on Pohjan [[yö]], / kolkko on [[talvi]] Suomen." ({{SSSK)}}
 
* "Pyydä anteheks en mitään, / mitään en ma anteeks anna, / olen niinkuin [[luonto]] itse, / joka lausuu: kärsi, kanna." ({{SSSK)}}
 
* "Rakkaudessa liikakaan ei riitä: / ken paljon saa, jo vaatii enemmän." {{SSSK|315}}
 
* "Sankarit [[tahto]]vat taistelohon." ({{SSSK)}}▼
* "Ruislinnun [[laulu]] korvissani, / tähkäpäiden yllä täysi [[kuu]]; / kesä-yön on [[onni]] omanani, / kaskisavuun laaksot verhouu." {{SSSK|526}}
 
* "Se [[taide]], joka ei [[hymy]]ile, / se ei ole taivahaista." ({{SSSK)}}▼
▲* "Sankarit [[tahto]]vat taistelohon." (SSSK)
 
* "Se [[taivas]] kaunihina kaartuu kerran, / kun [[kansa]]t merten yli kättä lyö, / kun joka mökkiin paistaa päivä Herran, / kun joka lapsi lemmen [[leipä]]ä syö." ({{SSSK)}}▼
▲* "Se [[taide]], joka ei [[hymy]]ile, / se ei ole taivahaista." (SSSK)
 
* "Se talo, min portilla kilpi on: / "Tässä talossa tehdään [[työ]]tä." / Se talo on pyhä ja pelvoton / ja pelkää ei se yötä." ({{SSSK)}}▼
▲* "Se [[taivas]] kaunihina kaartuu kerran, / kun [[kansa]]t merten yli kättä lyö, / kun joka mökkiin paistaa päivä Herran, / kun joka lapsi lemmen [[leipä]]ä syö." (SSSK)
 
▲* "Se talo, min portilla kilpi on: / "Tässä talossa tehdään [[työ]]tä." / Se talo on pyhä ja pelvoton / ja pelkää ei se yötä." (SSSK)
 
* "Sen, joka seppona seisoo ja takoo, / kourat on nokiset myös sepon lailla." {{SSSK|413}}
Rivi 201 ⟶ 199:
* SIRKAN HÄÄMATKA: "Mikä laulu lainehilla, / soitto aalloilla sorea? - / [[Laiva]] aaltoja ajavi, / häävene vesiä käypi. - / Kenen on kulta kulkemassa, / kenen on häätulet hämyssä? - // Sirkan on vesillä venho, / sirkan tuoma tuhtopuulla. / Kuka on kulta heinäsirkan? / Lepinkäinen leppälintu. / Minne [[matka]] miekkoisien? - / Saarelle selälliselle, / terhenniemen tanterelle." (Eläinrunojen kirja. Toimittanut Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1997)
 
* "Surunsuloinen on murhe menneistä ajoista. Armaiden muistojen kultainen auer kangastelee niiden yllä. Mutta ne eivät ikinä palaja uudelleen." ({{SSSK)}}
 
* "Susia on suku inehmon. / Hyvään [[usko]]ja houkka on." {{SSSK|82}}
Rivi 207 ⟶ 205:
* "[[Taide]] on tuiki epäinhimillistä syvimmältä luonteeltaan. Se on kirurgiveitsi." {{SSSK|409}}
 
* "Talvella [[laulu]]ja tehdä ei, / talvella tehdään [[työ]]tä." ({{SSSK)}}
 
* "Tarhapöllö se oksallansa / oli niin [[viisas]], viisas, / koska hän ei puhunut mitään: / Suomessa sekin jo piisas!" ({{SSSK)}}
 
* "Tarkoitan tällä ennen kaikkea [[Lenin]]in ja Trotskin nimellä käypää [[kommunisti]]s-evankeelista vallankumouksen [[propaganda]]a." ({{SSSK)}}
 
* "Te seisotte keskellä keväimen / kuin kaislikko mennehen kesäinen, / joka lahden rannassa säilyi / yli talven ja tuiskujen." {{SSSK|486}}
 
* "- Tiedättekö te, pojat, minkälaista hepreankieli on? Kyllä se on niinkuin tinaa purisi." ({{SSSK)}}
 
* "Tuijotin tulehen kauan, / liikuttelin lieden puita." ({{SSSK)}}
 
* "Tuima on [[tuuli]] ja pimeä on taivo, / suuri on ulapalla aaltojen raivo." ({{SSSK)}}
 
* "Tunnen [[loppu]]ni lähestyvän. En jaksa enää. Kirjoittelen pelkkiä testamentteja. Mutta juuri siksi en viitsi valehdella enää, en edes olla pikantti tai intresantti. Olen [[vanha]] mesikämmen." {{SSSK|486}}
 
* "Tuoni on taistojen, / toivojen pää, / Tuoni on [[vaisto]]jen, / viettien jää." ({{SSSK)}}
 
* "Täss' on mies tämän sukuinen, / kadu ei tehtyä [[teko]]a / eikä taivasta tavota." ({{SSSK)}}
 
* "Täälläkin leikitään olympialaista. Se on [[onnettomuus]], josta ei päästä enää missään koko Suomen maan kamaralla." ({{SSSK)}}
 
* "Unelmill' on suuret siivet - / ei niit' elo käyttää voi." ({{SSSK)}}
 
* "Uni totta on, siksi kuin valveutaan / ja [[vaiva]]t ne jällehen herää." ({{SSSK)}}
 
* "[[Vaimo]] [[kyy]]n-[[viha]] vikisi." ({{SSSK)}}
 
* "Vait on [[meri]], varma pessimisti, / kantaa [[laiva]]t sekä kantaa aatteet." ({{SSSK)}}
 
* "Vapaata miestä vangita / ei voida väkivallalla, / ei kalvalla, ei kahleilla, / ei mahtisanalla; / kun kaikki maahan kukistuu, / hän seisoo niin kuin korven [[puu]], / ja kun hän kaatuu, kaatuissaan / päin sortuu sortajaan." {{SSSK|490}}
Rivi 243 ⟶ 241:
* "Voiko kukaan ihminen ottaa tältä maalta pois ruotsin kielen? Ei! Ei koskaan! Herra [[Jeesus]], sehän on Runebergin kieli." {{SSSK|343}}
 
* "[[Voima]]! / [[Sana]] mahtava, / sana suuri ja ankara, / sana kauniiden kalpatöiden, / [[nimi]] rietasten rikosöiden, / [[lippu]] aatteen ja innostuksen, / miekka murhan ja mullistuksen, / heikon [[pelko]] ja [[köyhä]]n kauhu, / [[valo]]n soihtu ja sodan sauhu, / viljan nousu ja viljan kaato, / valon kulku ja kasken raato, / sana sankarin, [[Jumala]]n - / Voima on valtias [[maailma]]n!" ({{SSSK)}}
 
* "Vuoroin olin uhrannut elämän taiteelleni, vuoroin taiteen elämälleni. Ja kummassakin tapauksessa oli [[omatunto]] aina soimannut minua, milloin yhden, milloin toisen [[sielu]]npuoleni polkemisesta ja väärinkäyttämisestä. - En ollut koskaan [[tahto]]nut enkä [[toivo]]nut tulla yksipuoliseksi. Siksi ei minusta koskaan ollut tullut eikä tule eheätä [[taiteilija]]a. Sillä eheän taiteilijan, samoin kuin hyvän ampujan, olemukseen kuuluu ennen kaikkea taito - tai synnynnäinen [[lahja]] - sulkea toinen silmänsä ja tähdätä toisella suoraan ja rävähtämättä nuolenkantamalla olevaan [[piste]]eseen. Olin aina tahtonut pitää auki molemmat silmäni. - En uhrata taiteilijaa, mutta en myöskään ihmistä itsessäni kokonaan. Siitä kyyneleet! Ja siitä myös se ristiriita, joka on havaittavana kautta kumpienkin." {{SSSK|412}}
 
* "Yksi on [[laulu]] / ylitse muiden: / ihmisen, aattehen, luonnon ankara laulu." ({{SSSK)}}
 
* "Ylistetyt olkoot papit. Sillä he saavat palkkansa." ({{SSSK)}}
 
== Leinosta sanottua ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikiquote.org/wiki/Eino_Leino”