Ero sivun ”Kettu” versioiden välillä

* Sinikettutytön tarina on [[suru]]llinen: ”Synnyin häkissä. Minua syötettiin hyvin, ja muutenkin minusta pidettiin epäilyttävän [[hyvä]]ä huolta. Vanhemmat kaverini katosivat vähitellen, hyvästelemättä. Tajusin yhteyden täysikasvuisuuden, turkin laadun ja (häviämisten välillä. Raavin ja purin turkkiani ja koetin voittaa [[aika]]a. Oli paettava! Kyttäsin kuukausia tilaisuutta, ja eräänä [[ilta]]na ruokkija jätti hetkeksi häkin oven raolleen. Ei muuta kuin karkuun! Koin huumaavan vapauden tunteen, mutta sitten tuli [[nälkä]]. Miten [[metsä]]stä voi löytää raksuja, suolia ja silakanpäitä? Mikä on syötäväksi kelpaavaa, ovatkohan esimerkiksi ketunleivät? Miten saalistetaan ja mitä? Kerran sain kiinni siilin, mutta se käpertyi palloksi, ja sain kuonooni, kieleeni, ikeniini ja tassuuni piikinpistoja. Vieläkin sattuu! Valitsin vapauden ja jouduin heitetyksi aivan outoon [[maailma]]an. Voisitteko te kiltit antaa edes pari [[neuvo]]a?”, se pyytää ketunhäntä kainalossaan ja lausuu myötätuntoa kerjäävän [[runo]]n: ([[Risto Rekola]]: Muru ja Puru)