Ero sivun ”Elias Lönnrot” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Risto hot sir (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Risto hot sir (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Tiedosto:Elias Lönnrot21.jpg|200px|thumb|right|Elias Lönnrot.]]
 
'''Elias Lönnrot''' (9. huhtikuuta 1802 Sammatti – 19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen [[Kalevala]]n sekä Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, [[lääkäri]] ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja. Lönnrot uudisti suomen kieltä , julkaisi useita [[kansa]]akansaa valistaneita terveys- sekä tiedejulkaisuja ja suomensi useita [[virsi]]ä.
 
== Sitaatteja ==
 
* "[[Ase]]isiin verrattavat kansakouluissa ovat itse oppiaineet ja opetusmuoto. Paljonko kansanvalistus ja [[sivistys]] siitä paranee, että [[kansa]] oppii[[oppi]]i kirjallisesti joitakuita [[luku]]ja laskemaan usein työläämmästi ja puuttuvaisemmasti, kun minkä ennen kansakouluista kuultuansakaan [[pää]]ssä laskemalla toimitti? Paljonko se kansaa sivistyttää, että tulee tietämään Jakobin 12 pojan nimet, eri pääkaupungit Euroopassa ja muissa maanosissa, jospa vielä senkin, että [[maailma]]ssa on löytynyt suurempia ja pienempiä valtakuntia niin ennen, kuin jälkeen Kristuksen syntymistä, ja että semmoisia löytyy vieläkin? Semmoiset tiedot kyllä ovat [[hyvä]]t, mutta [[vika]] on siinä, että niiden [[opettaminen]] usein tehdään pääasiaksi, ja toiset paljon hyödyllisemmät unohdetaan. Oikein järjestetyssä kansakoulussa pitäisi ennen kaikkea muuta huolta pidettämän siitä, että nuori kansa, jolla ei ole tilaa opinsaamiseen suuremmissa kansakoululaitoksissa, tulisi ihmisiksi kasvatetuiksi. [[Kreikka]]lainen [[viisas]], kun häntä muinen kysyttiin jostakusta lapsesta, miksi mieli sitä opettaa, vastasi: ihmiseksi. Saman vastauksen pitäisi jokaisen kansakoulun saattaman [[lapsi]]stansa antaa sen sijaan, kun nykyisessä rakennuksessaan täytyvät tunnustaa, jos muuten eivät valehtele, kaikenlaisia [[tieto]]ja opetettavan. Tarpeellisinten ja hyödyllisinten [[oppi]]en sekaan kansakouluissa lukisimma kasvuopin (kasvujen tuntemisen opin). Jo siitäkin syystä pitäisi sitä harjoittaman, ettei mikään muu ole niin sovelias silminnähtävästi osoittamaan kaikenlaisen muunkin opin hyödytystä. Jo vähemmälläkin siihen kuuluvien oppisanojen selittämisellä voisit lähteä lasten kanssa nurmelle, laaksoon tai aholle, ja [[neuvo]]a heille, mitenkä itse oppisivat kasvujen [[nimi]]stä selvän saaman. Jos missä muussa niin tosinkin tässä aineessa opetus heille pian kyllä muuttuisi [[ilo]]ksi, ja kerran [[tie]]lle jouduttua taitaisivat itsensä enemmän pyrkiä. Kasvuopin sanotaan myös vaikuttavan mielenrauhaa ja sydämen hiljaisuutta harjoittajan luona, joka onkin uskottava asia, sillä taivuttavatpa välistä muutkin ulkonaiset aineet, joiden keskellä tulet kauemmin olemaan, usein mielen sitä myöten. Eikö siis kukkien ihana lempeys sitä voisi tehdä? Valitettavasti kasvuoppia ei vielä löydy suomeksi kirjoitettuna, mutta sepä olisi pian saatu, ja taitaisinkin ei juuri vaikia [[työ]] olla, koska siihen kuuluvat monet oppisanat epäilemättäkin somistuisivat suomenkielessä paljon kauniimmiksi kuin monessa muussa kielessä."
**Lönnrot Valitut teokset IV, 212–214
 
Rivi 20:
* "Syntymäpaikoillani Etelä-Suomessa tuli viimeistäki joka viides vuosi uusia [[laulu]]ja entisten sijaan. Entisiä uusien ilmautuessa ruvettiin vanhatapaisina pitämään ja saivat unohtua."
 
* "Hamasta ylimuistoisista ajoista ovat kaikki kansat maailmassa rakastaneet soittoa, laulua ja runoelmata. Soitto ja [[laulu]] ihmisellä ovat ikäskun toinen pyhempi [[kieli]], jolla itsellensä eli muille haastelee erinäisiä halujansa[[halu]]jansa ja mielensä vaikutuksia; jolla paremmin, kun tällä tavallisella jokapäiväisellä kielellä, ilmottaa [[ilo]]nsa ja riemunsa, [[suru]]nsa ja huolensa, onnensa ja tyytyväisyytensä, [[toivo]]nsa ja kaipuunsa, leponsa, [[rauha]]nsa ja muun olentonsa."
 
* "Tuskin uskotkaan, kuinka Uhtuvasta lähettyäni maailma minusta näytti kamalalta. Sitä ikävätäni en voi sanoilla sanoa, enkä virsissä veteä. Olen usein ennenki [[Venäjä]]n puolella ollut, vaan niin apialla mielellä en konsa vielä. Usein tulivat vielä toisella ja kolmannellaki [[päivä]]llä veet silmihini. Voi kuinka mielelläni olisin jälkeesi [[koti]]in kääntynyt, jos olisin kehannut ja jos toisella puolella ei himoni olisi vetänyt minua ulommaksi tievustelemaan, mitä voisi löytyä. Ainaki pitää niillä seuvuin kerta käyä, saa min saapi, ajattelin ma, ja ehkä toisten en enää pääsisikän."
Rivi 33:
 
* "Kristillisyys on iso, monihaarainen ja monilehväinen, latvallansa taivaaseen ylettyvä [[puu]]." (SSSK)
 
* "Laulu on ihmisellä ikäskun toinen kieli, jolla alkaa sydämensä liikutuksia ilmotella, koska tavallinen kieli ei löydä sanoja tarpeeksensa." (SSSK)
 
* "Lepo, [[toivo]], [[tyytyväisyys]] ja kohtuullinen [[ilo]] pitävät ihmisen terveenä ja vielä toisinaan parantavat sairaanki." (SSSK)
Rivi 59 ⟶ 61:
[[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]]
[[Luokka:Suomalaiset tieteilijät]]
[[Luokka:lääkäritLääkärit]]
[[Luokka:1800-luvulla kuolleet]]