Ero sivun ”Elias Lönnrot” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Risto hot sir (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Risto hot sir (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Tiedosto:Elias Lönnrot21.jpg|200px|thumb|right|Elias Lönnrot.]]
 
'''Elias Lönnrot''' (9. huhtikuuta 1802 Sammatti – 19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen [[Kalevala]]n sekä Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, [[lääkäri]] ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja. Lönnrot uudisti suomen kieltä , julkaisi useita [[kansa]]a valistaneita terveys- sekä tiedejulkaisuja ja suomensi useita virsiä[[virsi]]ä.
 
== LausahduksiaSitaatteja ==
 
* "[[Ase]]isiin verrattavat kansakouluissa ovat itse oppiaineet ja opetusmuoto. Paljonko kansanvalistus ja [[sivistys]] siitä paranee, että kansa oppii kirjallisesti joitakuita [[luku]]ja laskemaan usein työläämmästi ja puuttuvaisemmasti, kun minkä ennen kansakouluista kuultuansakaan [[pää]]ssä laskemalla toimitti? Paljonko se kansaa sivistyttää, että tulee tietämään Jakobin 12 pojan nimet, eri pääkaupungit Euroopassa ja muissa maanosissa, jospa vielä senkin, että [[maailma]]ssa on löytynyt suurempia ja pienempiä valtakuntia niin ennen, kuin jälkeen Kristuksen syntymistä, ja että semmoisia löytyy vieläkin? Semmoiset tiedot kyllä ovat [[hyvä]]t, mutta [[vika]] on siinä, että niiden [[opettaminen]] usein tehdään pääasiaksi, ja toiset paljon hyödyllisemmät unohdetaan. Oikein järjestetyssä kansakoulussa pitäisi ennen kaikkea muuta huolta pidettämän siitä, että nuori kansa, jolla ei ole tilaa opinsaamiseen suuremmissa kansakoululaitoksissa, tulisi ihmisiksi kasvatetuiksi. [[Kreikka]]lainen [[viisas]], kun häntä muinen kysyttiin jostakusta lapsesta, miksi mieli sitä opettaa, vastasi: ihmiseksi. Saman vastauksen pitäisi jokaisen kansakoulun saattaman [[lapsi]]stansa antaa sen sijaan, kun nykyisessä rakennuksessaan täytyvät tunnustaa, jos muuten eivät valehtele, kaikenlaisia [[tieto]]ja opetettavan. Tarpeellisinten ja hyödyllisinten [[oppi]]en sekaan kansakouluissa lukisimma kasvuopin (kasvujen tuntemisen opin). Jo siitäkin syystä pitäisi sitä harjoittaman, ettei mikään muu ole niin sovelias silminnähtävästi osoittamaan kaikenlaisen muunkin opin hyödytystä. Jo vähemmälläkin siihen kuuluvien oppisanojen selittämisellä voisit lähteä lasten kanssa nurmelle, laaksoon tai aholle, ja [[neuvo]]a heille, mitenkä itse oppisivat kasvujen [[nimi]]stä selvän saaman. Jos missä muussa niin tosinkin tässä aineessa opetus heille pian kyllä muuttuisi [[ilo]]ksi, ja kerran [[tie]]lle jouduttua taitaisivat itsensä enemmän pyrkiä. Kasvuopin sanotaan myös vaikuttavan mielenrauhaa ja sydämen hiljaisuutta harjoittajan luona, joka onkin uskottava asia, sillä taivuttavatpa välistä muutkin ulkonaiset aineet, joiden keskellä tulet kauemmin olemaan, usein mielen sitä myöten. Eikö siis kukkien ihana lempeys sitä voisi tehdä? Valitettavasti kasvuoppia ei vielä löydy suomeksi kirjoitettuna, mutta sepä olisi pian saatu, ja taitaisinkin ei juuri vaikia [[työ]] olla, koska siihen kuuluvat monet oppisanat epäilemättäkin somistuisivat suomenkielessä paljon kauniimmiksi kuin monessa muussa kielessä."
Rivi 37:
 
* "Tämä [[kirja]] esivanhempaimme muinaisesta olosta, [[elämä]]stä ja toimista." (Kalevala) {{SSSK|117}}
 
* "Vieras kieli ja outo eläntä ja muut tavat ouot, / kaikki kovat kokea, kaikki nähä kamalat." (SSSK)
 
* "Miltei joka päivä olen liikkunut suksilla ensin kaupungin halki ja sitten sen ulkopuolella. Täällä ei hiihtäminen nimittäin herätä vähintä huomiota kaupungissakaan, vaikka Helsingissä ihmiset hölmöttelisivät itsensä kuoliaaksi, jos joku kaupungissa sellaiseen ryhtyisi."