Ero sivun ”Otto Manninen” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
'''Otto Manninen''' (13. elokuuta 1872 Kangasniemi – 6. huhtikuuta 1950 [[Helsinki]]) oli [[suomalainen]] [[kirjailija]], [[runoilija]] ja suomentaja. [[Ystävä]]nsä [[Eino Leino]]n ohella hän oli 1900-luvun alkupuolen suomalaisen runouden uranuurtajia.
==
* "Allille ilmoill' on [[ilo]] ja aalloilla autuus, / telkälle taas pesän teko, ja naudalle nautuus." (SSSK)
* "Elo nuori on irti ja ikävöi, / ei vangitse [[vanha]]in huoli.
* "[[Elämä]]n [[ihme]], [[armo]] auringon."
* "Halko, hehku, sauhu, tuhka; / harmajasta harmajampaan; / keskitiellä kirkas uhka / purra liekin punahampaan."
* "
* "Kaikk' yht' ovat, ei eri ryhmiä, / eri viisait' ei, / vaan tasatyhmiä." {{SSSK|418}}
* "[[Maa]] vapaa alla siniristiviirin / tuo toivehille pitkän näköpiirin." (SSSK)
* "Niin harvoin [[isä]] ehti. / Vain muissa hääri hän. / Jäi tyhjimmäksi lehti / hält' oman elämän."
* "On suotu vihdoin Suomen [[kevät]], / on [[toivo]]n [[aika]], touon [[työ]]. / Kevättä [[silmä]]t säteilevät, / sen syttymystä [[sydän]] lyö."
* "On [[vanha]]n saalis kaiken vajavaisuus, / on vain se [[kesä]] jot' ei koskaan tullut."
* "Pilvet on [[pilvi]]ä, vaikka ne kuinka / kullassa ruskotelkoot." (SSSK)
* "Suur' ansioko vanhettua? / Vain [[haave]]en kotkain hiljaa hanhettua?" {{SSSK|485}}
* "Syvältä kyntää murheen aura / vakaata, tummaa vakoaan."
* "Takkatulen tarinata / seuraa [[silmä]]t uneksuvat."
* "Tee korkeaks se [[koti]], / jonk' antaa synnyinmaa. / Sen eestä [[isä]]t soti, / se [[veri]] velvoittaa." * "Tulessa [[kulta]] / tuimassa tutkitaan, / sankarin kunto / myrskyssä aikojen ankarain."
== Lähteet ==
{{Suuri Sitaattisanakirja}}
| |||