Ero sivun ”Omatunto” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Risto hot sir (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Risto hot sir (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 35:
* Hänen omatuntonsa oli puhdas. Hän ei milloinkaan käyttänyt sitä. ([[Stanislaw Jerzy Lec]])
 
* Jolla ei ole omaatuntoa täytyy korvata se sen puuttellapuutteella. (Stanislaw Jerzy Lec)
 
* Kummallinen omatunto, jota ne jumalanääneksi ihmisessä nimittävät! Teimme mitä hyvänsä [[vanha]]a vääryyttä ja vanhaa [[väkivalta]]a, se on täysin tyyni ja tyytyväinen, mitä hyvänsä uutta itsemme ja rakkaimpamme uhrausta, se myrskyää kuin valtameri maailmanlopun edellä. ([[Eino Leino]])
Rivi 45:
* Omatunto on [[anoppi]] jonka [[vierailu]] ei koskaan pääty. ([[H. L. Mencken]])
 
* Omatunto on sisäinen [[ääni]] joka varoittaa meutämeitä, että joku saattaa katsella. ([[H. L. Mencken]])
 
* Ja mikä sitten pelasti tytön [[hyve]]en? Hänen omantuntonsa [[ääni]]? Ei, ei. Naapurin ääni. (F. W. [[Nietzsche]])
Rivi 51:
* On rumaa varastaa, ja Tirlittan tiesi sen, sillä hänellä oli hyvin säikkyvä omatunto, sellainen omatunto, joka ei koskaan nuku. Toisinaan se omatunto oli kuin jalkapallonpelaaja, se juoksi ja hyppi ja pomppi ja pälysi jokaista Tirlittanin liikettä. Ikään kuin hän olisi ollut jokin potkupallo. ([[Oiva Paloheimo]])
 
* Sebastian: "Mutta omatuntonne ..." Antonio: "Siinäpä se; missä se on? Jos se olisi vaivaisenluu, se patistaisi jalkaani tohveliin; mutta rinnassani en tunne tällaista [[jumala]]a." ([[William Shakespeare]]) {{SSSK|254}}
 
* Omatunto tekee pelkureita meistä kaikista. (William Shakespeare) {{SSSK|254}}
 
* Omatunto on [[enkeli]], jonka Jumala pani vartioimaan sydämemme porttia, ja lapsuuden päivinä kuulemme sen äänen selvästi. Myöhemmin käymme usein huonokuuloisiksi. ([[Zachris Topelius]])