Ero sivun ”Juhani Aho” versioiden välillä

'''Juhani Aho''' (syntyjään ''Johannes Brofeldt'', vuodesta 1907 Juhani Aho; 11. syyskuuta 1861 Lapinlahti − 8. elokuuta 1921 [[Helsinki]]) oli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut ammattikirjailija.

* ”Kun muu [[maailma]] minut kerran vieroo luotaan, niin vetäydyn minä sinne [saunaan] verkkoukkona elämään[[elämä]]än vanhuuteni viimeisiä aikoja.”

* ”Olihan häntä [Ellin äitiä] itseään kasvatettu samalla tavalla kuin hän olisi oikeastaan tahtonut kasvattaa Elliä. Mutta sitäpä hän nyt epäili, kummin olisi ollut hänen parempi ... niinkö vai aivan toisin. Ja jos toisin, niin pitäisi hänen mielestään tytön antaa elää ja olla niinkuin hän halusi, iloita[[ilo]]ita, juosta, kiipeillä ja haaveksia, niinkuin halutti ja mieli teki. Mutta ehkä olisi kuitenkin parempi tukahduttaa semmoinen jo alussa, niinkuin hänelle itselleenkin oli tehty ... ettei se pääsisi mieleen juurtumaan koko elämän[[elämä]]n ajaksi. – Hän itse ei ollut milloinkaan saanut luonnolleen valtaa[[valta]]a antaa, ei missään suhteessa. Tuskin oli saanut juostakaan, vielä vähemmin puihin kiipeillä ja olla lentelevinään. Se oli sopimatonta ja se oli syntiä[[synti]]ä hänen lasna ollessaan. Vaikka ei hän milloinkaan ollut saanut siitä vakuutetuksi itseään. Vaan hänen oli ''täytynyt'' silloin ja täytynyt jälkeenpäin. Ei milloinkaan, mitä itse oli halunnut, aina sitä, mitä muut tahtoivat. Ja olihan hän tottunut siihen ja elänyt tähän asti. Olisikohan hänen elämänsä ollut sittenkään parempi, jos olisi saanut omaa mieltään noudattaa, niinkuin muutamat muut tässä maailmassa[[maailma]]ssa?... Mutta ''tämä'' oli ainakin väärä [[ajatus]] ja synnillinen. Ei saisi moittia sitä, mikä on sallittu, eikä kadehtia muita. Kullekin on oma kohtalonsa[[kohtalo]]nsa annettu, ja kunkin täytyy ristinsä[[risti]]nsä kärsivällisesti kantaa. Sitähän hänen olisi pitänyt oppia koko elämänsä kaiken, mutta sitäpä hän ei juuri ollut oppinut. Ei ollut milloinkaan ''kaikki'' hänessä tukahdutettu, vaikka hän oli välistä niin luullut. Ehkei oltu häntä kyllin ankarasti jo lapsuudesta... Ehkä olikin siinä syy eikä missään muussa...”

* ”[H]än”Hän [nykyajan realisti] tietää, ettei ihaniin unelmiin hurmaaminen kaikkea aikaa kestä. Hän tietää, että [[aika]] tulee, jolloin ei unijuoma auta ja jolloin tosiolot ammottavat entisen haaveilijan[[haave]]ilijan edessä kahta kauheampina, kuta enemmin hän on ollut niitä huomaamatta. Hän tuntee lukijansa kyllin hyvin, että luulisi voivansa heidän kaikkien vaatimuksia täyttää. Hän tietää, että yksi yhtä tahtoo, toinen toista uutta rakennusta entisen sijaan, mutta sen hän myöskin tietää, että kaikki ne, jotka jotain uutta tahtovat, ne tahtovat ennen kaikkea vanhan[[vanha]]n alas revityksi. Ja se on ainoa, jolla hän tätä nykyä voi ihmiskuntaa palvella ja siksi hän yksistään sen tekee.”

* ”Yksi kirjallisuutemme ihmeistä[[ihme]]istä on Juhani Aho, sekä taiteellisesti että kielellisesti. ”Papin tytär” ei häpeä de Maupassantin rinnalla, ja kielellisesti se on havaittavasti samaa kuin nykyinen proosa. Aleksis Kiven ja nuoren Ahon välillä ei ollut kahtakymmentä vuotta..” ([[Jukka Kemppinen]] 2006)<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://kemppinen.blogspot.com/2006/04/murteet.html | Nimeke=Murteet | Tekijä=Kemppinen, Jukka | Selite=blogikirjoitus | Julkaisu=Kemppinen | Ajankohta=7.4.2006 | Viitattu=21.5.2009}}</ref>