Ero sivun ”Elias Lönnrot” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
runot pois, koska ovat jo Wikiaineistossa
Rivi 1:
[[Tiedosto:Elias Lönnrot21.jpg|200px|thumb|right|Elias Lönnrot.]]
'''Elias Lönnrot''' (9. huhtikuuta 1802 Sammatti – 19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen Kalevalan sekä Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja. Lönnrot oliuudisti suomen kielenkieltä uudistaja, useiden sanakirjojen toimittaja ja ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden kustantaja sekä toimittaja. Hän julkaisi useita kansaa valistaneita terveys- jasekä tiedejulkaisuja. Lisäksi hänja suomensi useita virsiä.
 
== Lausahduksia ==
 
* "Aseisiin verrattavat kansakouluissa ovat itse oppiaineet ja opetusmuoto. Paljonko kansanvalistus ja sivistys siitä paranee, että kansa oppii kirjallisesti joitakuita lukuja laskemaan usein työläämmästi ja puuttuvaisemmasti, kun minkä ennen kansakouluista kuultuansakaan päässä laskemalla toimitti? Paljonko se kansaa sivistyttää, että tulee tietämään Jakobin 12 pojan nimet, eri pääkaupungit Euroopassa ja muissa maanosissa, jospa vielä senkin, että maailmassa on löytynyt suurempia ja pienempiä valtakuntia niin ennen, kuin jälkeen Kristuksen syntymistä, ja että semmoisia löytyy vieläkin? Semmoiset tiedot kyllä ovat hyvät, mutta vika on siinä, että niiden opettaminen usein tehdään pääasiaksi, ja toiset paljon hyödyllisemmät unohdetaan. Oikein järjestetyssä kansakoulussa pitäisi ennen kaikkea muuta huolta pidettämän siitä, että nuori kansa, jolla ei ole tilaa opinsaamiseen suuremmissa kansakoululaitoksissa, tulisi ihmisiksi kasvatetuiksi. Kreikkalainen viisas, kun häntä muinen kysyttiin jostakusta lapsesta, miksi mieli sitä opettaa, vastasi: ihmiseksi. Saman vastauksen pitäisi jokaisen kansakoulun saattaman lapsistansa antaa sen sijaan, kun nykyisessä rakennuksessaan täytyvät tunnustaa, jos muuten eivät valehtele, kaikenlaisia tietoja opetettavan. Tarpeellisinten ja hyödyllisinten oppien sekaan kansakouluissa lukisimma kasvuopin (kasvujen tuntemisen opin). Jo siitäkin syystä pitäisi sitä harjoittaman, ettei mikään muu ole niin sovelias silminnähtävästi osoittamaan kaikenlaisen muunkin opin hyödytystä. Jo vähemmälläkin siihen kuuluvien oppisanojen selittämisellä voisit lähteä lasten kanssa nurmelle, laaksoon tai aholle, ja neuvoa heille, mitenkä itse oppisivat kasvujen nimistä selvän saaman. Jos missä muussa niin tosinkin tässä aineessa opetus heille pian kyllä muuttuisi iloksi, ja kerran tielle jouduttua taitaisivat itsensä enemmän pyrkiä. Kasvuopin sanotaan myös vaikuttavan mielenrauhaa ja sydämen hiljaisuutta harjoittajan luona, joka onkin uskottava asia, sillä taivuttavatpa välistä muutkin ulkonaiset aineet, joiden keskellä tulet kauemmin olemaan, usein mielen sitä myöten. Eikö siis kukkien ihana lempeys sitä voisi tehdä? Valitettavasti kasvuoppia ei vielä löydy suomeksi kirjoitettuna, mutta sepä olisi pian saatu, ja taitaisinkin ei juuri vaikia työ olla, koska siihen kuuluvat monet oppisanat epäilemättäkin somistuisivat suomenkielessä paljon kauniimmiksi kuin monessa muussa kielessä."
**Lönnrot Valitut teokset IV, 212–214
Rivi 42 ⟶ 41:
** Vuonna 1872 istuessaan taiteilija Reinholdin mallina muotokuvaa varten (Korolainen, Tuula ja Tulusto, Riitta: ''Monena mies eläessänsä. Elias Lönnrotin rooleja ja elämänvaiheita.'' 2. painos. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö 2002, s. 142)
 
==Runoja==
 
:Sulle,josta kertoo ylistyksin
:Suomen rantama
:vastaa tässä karuin tervehdyksin
:synkkä Pohjola.
 
:kiitä Pohjolamme ihanuutta
:sekä Suomenmaa!
:Muusas synnyinseudun auvokkuutta
:kelpaa laulamaan
 
:Mutta säästä suurempata varten
:laulu kultineen!
: Ällös tahraa jalkaa runotarten
: mantuun multineen!
 
:Puoliksikaan ansainnut joi oisin
:laulun maineikkaan,
:kernaasti jo lähteväni soisin
:jälleen tuonelaan
 
:turha toivo, tuoni kuulleheksi
:kun sai laelelun
:kohta selvän erehdyksen keksi,
:lähti karkuhun.
 
:suuttui: hälle ikinä en siedä,
:että laulut sois.
:Hetki vain, mä häet tahdon viedä
:huomaamatta pois.
 
==Satama==
 
:Myrskyn jylhä pauhu haipuu,
:aallot laantuu hiljalleen.
:Purjehtijan harras kaipuu
:satamaan on rauhaiseen
 
:Ehkei vielä ulapalta
:rannan valoja hän nää,
:tuntuu toivo suloiselta
:saada siellä levähtää.
 
:Rannalta jos silmä keksii
:odottavan ystävän,
:mieli käy niin riemuisaksi,
:kaukaa sylins´ avaa hän.
 
K:uolo, olet tyyntä rantaa,
:elo- mertä myrskyineen!
:Liikunta ei haudan santaa
:aaltoin kuohu hyrskyineen.
 
:Illan varjot, lapset rauhaa,
:näen, kaukaa tervehtää.
:Vierellenne, rannan lauhan
:lepoon minut päästäkää.
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Anttila, Aarne | Nimeke = Elias Lönnrot - Elämä ja toiminta | Vuosi =1931 | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura }}
Rivi 106 ⟶ 47:
*{{Kansallisbiografia|id = 2836 |nimi = Lönnrot, Elias (1802–1884)|vapaa=|tekijä = Raija Majamaa |ajankohta = 16.9.1997}}
* [http://www.finlit.fi/tietopalvelu/elias/index.htm Elias Lönnrot] -tietopaketti, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tietoa Lönnrotin elämästä ja teoksista
 
==Kirjallisuutta==
* {{kirjaviite|Tekijä = Raija Majamaa; Kuukka, Väinö, Vepsä, Hannu| Nimike = Elias Lönnrot – Taitaja, tarkkailija, tiedemies| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Julkaisupaikka = Helsinki|Vuosi = 2002| Isbn = 951-746-274-3}}
* {{kirjaviite|Tekijä = Majamaa, Raija (toim.)| Nimike = Valitut teokset 1–5|Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Julkaisupaikka = Helsinki|Vuosi = 1990–93}}
* {{kirjaviite|Tekijä = Kaukonen, Väinö|Nimike = Lönnrot ja Kanteletar|Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Julkaisupaikka = Helsinki| Vuosi = 1989|Isbn = 951-717-572-8}}
* {{kirjaviite|Tekijä = Anttonen, Pertti & Kuusi, Martti|Nimike = Kalevala-Lipas|Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Julkaisupaikka = Helsinki|Vuosi = 1999|Isbn = 951-746-045-7}}
 
 
 
{{Wikipedia}}