Ero sivun ”J. V. Snellman” versioiden välillä

 

'''Johan (Juhana) Vilhelm Snellman''' (12. toukokuuta 1806 Tukholma, Ruotsi – 4. heinäkuuta 1881 Kirkkonummi, Suomen suuriruhtinaskunta) oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies, yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvun Suomessa. Hän vaikutti merkittävästi suomen kielen asemaan ja Suomen markan käyttöönottoon. Häntä pidetään Suomen kansallisfilosofina.

 

* "Päätettyäni peruuttaa hakemukseni olen nimittäin todellakin tuntenut olevani uusi ihminen. Tämä tunne lujittaa tuntuvasti haluani pitää kiinni tästä päätöksestä, vaikka tietoisuus velvollisuudestani on perusteluksi käyttökelpoisempi. Mieheni velvollisuus on olla isänmaansa asialla niin pahoina kuin hyvinäkin aikoina ja tämän velvollisuuden ohittava tieteen tai totuuden palveleminen on itsekkyyden keksintö."

 

* "Sivistykselle on toinenkin, kuvaavampi nimi: humaanisuus, inhimillisyys. Useimmilla onkin jokin hämärä aavistus siitä, että ihmiskunta, ja ainakin kansakunnat, niin kauan kuin historia taaksepäin ulottuu, ovat siirtyneet villeyden tilasta jalostuneisuuteen jokaisen sukupolven kartuttaessa omalla toiminnallaan toiselta sukupolvelta saamaansa sivistysperintöä. Yleinen usko ihmiskunnan kohtaloita ohjaavaan kaitselmukseen sisältää jo ajatuksen, että ihmiskunta kansojen ja valtakuntien nousun ja häviämisen myötä edistyy kohti suurempaa täydellisyyttä. Humaanisuuden, todellisen ihmisyyden sisältö ei siten voi mitata luonnollisen laadun mukaan, vaan sen merkitystä tulee etsiä siitä täydellisyydestä, johon ihmiskunta pyrkii. Vähäinen harkinta taas opettaa, että tämän täydellisyyden täytyy olla pelkkä ideaali, päämäärä uralla, jolla ei ole loppua. Koska inhimillistä täydellisyyttä ei siis koskaan ole eikä voi olla olemassa, niin ihminen tietää todelliseksi vain sellaisen humaanisuuden, joka kunakin ei aikana eri aikana muodostaa erään kohdan ihmiskunnan jalostumisen loputtomalla uralla."

 

* "Ihmisen pitää suhtauta perittyyn kansallisluonteeseen samoin kuin yleensä aistillisiin haluihin, sitä ei pidä tukahduttaa, vaan se on saatettava järjen valtaan. Mikä siinä on järjellistä, sen hän oppii vertaamalla oman kansansa tapoja muiden tapoihin, ja kun hänen katseensa on terävöitynyt kanssakäymisissä näiden kansojen kanssa, hän oppii alistamaan kansallisluonteen puutteellisuuden sille, minkä hän näkee kuuluvan yleisinhimilliseen sivistykseen. Tälle sivistyksen etenemiselle kansallisluonteen kustannuksella ei ole mitään rajaa. Kansakunnan on näet pyrittävä siihen inhimilliseen sivistykseen, mikä on kunakin aikana korkein, sillä vain siten kansakunta voi säilyttää itsenäisyytensä muihin nähden."

* "Herrat tietävät, miten vallankumouksellisesti Sokrateen esiintyminen vaikutti Kreikkaan. Sen ydin oli subjektiivisen vapauden vaatimus- subjektin vapaus ratkaista oikeasta ja väärästä-moraali. Kristinuskossa tämä on periaate. Tähän kristinuskon periaatteeseen liittyi siinä johtuva oppi, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaiset Jumalan edessä. Siitä seuraa yleisen ihmisoikeuden oikeutus."

 

 

* "Subjektilla tulee kaikessa poliittisessa toiminnassaan olla periaatteet, näkemys kansakuntansa historiallisesti annetuista olosuhteista sekä itsessään että suhteessa toisiin kansakuntiin- hänen tulee neuvotella muiden kanssa, harkita itse, mitä kaikkea tämä hänen toiminnaltaan vaatii. Päätös pitää tehdä ja teon tapahtua tässä silmänräpäyksessä. Isänmaallisuus on silloin se intressi, joka ratkaisee. Mutta sen tulee silloin myös suunnata harkintaa, koska toiminnassa ei pidä olla mitään muuta intressiä kuin tämä."

 

* "Jos yksilö sen sijaan asettaa ihmisrakkautensa, oikeudenmukaisuuden käsitteensä sen yläpuolelle, minkä tietää olevan valtion paras, silloin hän pettää isänmaansa. Jos hän tekee niin, koska ei tunne isänmaan todellista etua, hän on kelvoton valtion palvelija. Kaikki tämä tuntuu kovalta; mutta niin sen on oltava."

 

* "Eikö nyt siis pitäisi ottaa vielä askel eteenpäin ja väittää, että kansakunnalla, ei valtiolla, on tehtävänsä ihmiskunnan puolesta ja että se täyttää tämän tehtävänsä."

 

* "Inhimillisestä heikkoudesta johtuu, että jokainen antaa mieluummin itse almun kuin maksaa valtiolle verotuksessa määrätyn summan vähäosaisten auttamiseen. Ja kuitenkaan yksityiset toimenpiteet eivät voi saada aikaan läheskään sitä mitä hallituksen."

 

 

 

 

 

 

{{DEFAULTSORT:Snellman, Johan Vilhelm}}

[[Luokka:Suomalaiset filosofit]]