Sisu

suomalainen luonteenlujuus

Sisu on sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä, lannistumattomuutta. Sanonta ”paha sisu” taas viittaa kiivaaseen, pahaan luonteenlaatuun.

  • "Melkoisen suuriin kiviin Jussin voimat kyllä riittivät. Hän ei tosin ollut mikään suuri mies, mutta hänen ruumiinsa oli vanttera ja lujatekoinen, ja mikä tärkeintä, siinä eli ja vaikutti henki, joka otti siitä kaiken irti. Kun ponnistus kohosi katkeamispisteeseen, kun ruumiin jokainen säie värisi antaen viimeisenkin voimanrippeensä ja kun sitä vielä vähän tarvittiin lisää, niin jostakin ihmeellisestä salareservistä sitä vielä hitunen riitti. Miehen silmiin ilmestyi tumma seisova ilme ja suupielet vetäytyivät jonkinlaiseen kireään irviin, jossa sävähti melkeinpä jotakin julmaa, ja kivi pyörähti penkkaa ylös." (Väinö Linna) [1]
Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
  • "Kyl siin sissuu tarvitaa, ko tollukkaal vettee astuu." (Pori)
  • "Sisu se on joka poijan villihtöö." (Ilomantsi)
  • "Sisu se on kuin työn tekee, ei miehen voima eikä suuruus." (Nurmo)
  • "Sisu se on kun parkkia pure." (Mynämäki)
  • "Sisua se on Nasku-Heikilläkin, ei tule esiin sängyn alta, vaikka akkansa komentaa." (Kärsämäki)

Kansanrunousarkisto

Lähteet

muokkaa
  1. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 360. Otava, 1989. ISBN 9511109618.