Satu

MUSTA SATU: "Olin pieni poikanen. / Tätä mustaa ja hirmuista satua silloin, / joka teki niin suureksi pimeyden, / minä pelolla ajattelin illoin: // "Se kulkee hiipien / ja ottaa lasten sieluja yöllä, / se ruhtinas mustien siipien, / joll' Eedenin käärme on vyöllä. // Ja kupeilta äitien / se heidät, vuoteilta viattomuuden, / vie unessa poluille pimeyden, / himon, rikoksen juhliin ja alhaisuuden. // Pahan saavat he siemenen / siten sieluunsa, syyttään ja tietämättään. / Se, salassa juurtuin ja versoen, / on kerran vahvempi heidän kättään." // Nyt taas minä muistin sen. / Se tulee tunnonvaivojen illoin, / satu musta, siivillä pimeyden - / ja on kuin Saatana naurais silloin."

Lähteet muokkaa