Kylä
pienehkö asutusyhteisö
Kylä on pysyvän alueellisen kokonaisuuden muodostava pienehkö asutusyhteisö, joka koostuu toistensa läheisyydessä sijaitsevista maalaistaloista.
Sananlaskuja
muokkaa- Ei ole asiat kylässä kynnyksellä. (Raahe)
- Hullu sitä nauraa, ku kylä palaa. (Lavia)
- Kylmä pirtti, raaka sauna, emäntä kylän kävijä. (Liminka)
- Kylä hyvä jättäminen, koti huono muistaminen. (Tohmajärvi)
- Kylä on pahan tytön koti. (Alatornio)
- Kylä tuop kylmän mielen, nuapur pahan pakinan. (Inkeri, Tyrö)
- Kyläinen ruoka jää kynnykselle. (Helsinki)
- Kylän herkut heittäminen, koti huono muistaminen. (Johannes)
- Kylän hyvä, koin kontii. (Eno)
- Kylän kautta talavella, naurishalmeen kautta kesällä. (Viitasaari)
- Kylän ruoka jää kynnykselle. (Kittilä)
- Kyläs komiast, vaik nummel kontattas. (Somero)
- Kylässä hyvä, mutta kotona paras. (Turku)
- Kylät kävi, kyrsät söi, korsat kotiin toi. (Sortavala)
- Kylään soap olla lähtemätä muttei viipymätä. (Mäntyharju)
- Sukua kylä kysyy, ei kodin korekeutta. (Inkeri, Soikkola)
- Vieras vaivainen kylässä, autuas omassa koissa. (Harlu)
Kylistä sanottua
muokkaa- Masentavinta Suomea taas ovat tuppukylät, joissa raitin toisella puolella on kirkkomaa ja toisella kaksi toisiinsa nojaavaa kaupanpahaista. Niiden yllä leijuu aneemisuuden ja ankeuden henki. Liekö niin vaarallista, jos tuppukylien verkosto hieman harvenee?
- Seppo Simola Kirkko ja kaupungin pääkirjoituksessa 1994[1]
Lähteet
muokkaa- Kansanrunousarkisto
Viitteet
muokkaa- ↑ KIRKON JA KAUPUNGIN PAINOSTAJAT EIVÄT OLLEET ENSIMMÄISTÄ KERTAA PAPPIA KYYDISSÄ Auringonalus. Viitattu 11.8.2021.