Kielioppi

Kielioppi tarkoittaa kielen järjestelmää sääntömuotoon puettuna kuvauksena tai sellaisena kuin se elää kielen käyttäjien (puhujien ja kuulijoiden tai kirjoittajien ja lukijoiden) mielissä.

• Kielioppi on tiedettä tai ei mitään. Sillä on tieteen ulkonainen muoto ja sen vaikeudet johtuvat sen tieteellisestä luonteesta. (Alexander Bain)

• Kieliopin kerettiläinen. (Erasmus Rotterdamilainen)

• Grammatikot ovat eri mieltä, ja asia on yhä ratkaisematta. (Horatius)

• Kielioppi on kirjoittamisen hauta. (Elbert Hubbard)

• Kaikki menestystä kumartaa, kielioppikin. (Victor Hugo)

• Joka kiipeää kieliopin puuhun, tietää heti missä kasvaa substantiivi ja verbi ja partikkeli. (Juvenalis)

• On turha yrittää kerta kaikkiaan määrätä elävälle kielelle järkkymättömiä sääntöjä. (Elias Lönnrot)

• Minä olen Rooman kuningas ja kieliopin yläpuolella. (Sigismund)

Lähteet

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.

• Kaikki mikä tarvitsee selittämistä / on jotenkin epäilyttävää, / jo sinänsä, minusta / Maailman kielioppi: / alistetut sivulauseet / kaikilla kielillä kertovat / kaikesta, kaiken. (Arto Melleri. Runot, Otava, 2005)