George Sand

ranskalainen vallankumouksellinen ja feministinen kirjailija

George Sand (1. heinäkuuta 1804 Pariisi – 8. kesäkuuta 1876 Nohant-Vic), oikealta nimeltään Amandine-Aurore-Lucile Dupin eli paronitar Dudevant oli ranskalainen kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten Frédéric Chopinin naisystävänä.

Sand vuonna 1838

Sitaatteja

muokkaa
  • "Elämässä on vain yksi todellinen onni: rakastaa ja tulla rakastetuksi."
  • Le vrai est trop simple, il faut y arriver toujours par le compliqué.[1][2][3]
    "Totuus on niin yksinkertainen, että siihen on aina kuljettava monimutkaista tietä."
  • Les hérésies sont la grande vitalité de l'ideal chrétien.[1]
    "Harhaopit ovat kristillisen ihanteen suuri elonvoima."
    • Tutkimuksessa Isä Hyacinthesta
  • L'art est une démonstration dont la nature est la preuve.[1][4]
    "Taide on ilmaisua, josta luonto on todiste."
    • François le Champi (1847)
  • Les chefs-d'oeuvre ne sont jamais que des tentatives heureuses.[1][4]
    "Mestariteokset ovat pohjimmiltaan vain onnekkaita yrityksiä."
    • François le Champi (1847)
  • En France particulièrement, les mots ont plus d'empire que les idées.[1][5]
    "Sanoilla on enemmän voimaa kuin ideoilla, erityisesti Ranskassa."
    • Indiana (1832)
  • J'ai peine à croire qu'en perdant ceux qu'on aime on conserve son âme entière.[1]
    "On vaikea uskoa, että menettäessämme rakkaimpamme heidän sielunsa säilyy."
  • J'ai un but, une tâche, disons le mot, une passion. Le métier d'écrire en est une violente et presque indestructible.[6][2]
    "Minulla on päämäärä, tehtävä, paremmin sanottuna intohimo. Kirjailijan ammatti on väkivaltainen ja lähes voittamaton sellainen."
  • La vie ressemble plus souvent à un roman qu'un roman ne ressemble à la vie.[7][8]
    "Elämä muistuttaa romaania useammin kuin romaanit muistuttavat elämää."
    • Metella (1833)
  • Nous ne pouvons arracher une seule page de notre vie, mais nous pouvons jeter le livre au feu.[9]
    "Emme voi repiä elämästämme irti yksittäistä sivua, mutta voimme heittää koko kirjan tuleen."
    • Mauprat (1837)
  • "Sinä häpeämätön olento et halua naista joka hyväksyy virheesi, haluat naisen joka teeskentelee sinun olevan virheetön – sellaisen joka hyväilee kättä, joka häntä lyö ja suutelee huulia, jotka valehtelevat hänelle."[10][11]
    • Kirjeessään 17. kesäkuuta 1837
  • La vie est une longue blessure qui s'endort rarement et ne se guérit jamais.[2][12]
    "Elämä on pitkäkestoinen särky, joka nukkuu harvoin ja johon ei ole parannuskeinoa."
  • L'art pour l'art est un vain mot. L'art pour le vrai, l'art pour le beau et le bon, voilà la religion que je cherche...[13]
    "Taide taiteen itsensä vuoksi on tympeä käsite. Taide totuuden vuoksi, sen vuoksi mikä on kaunista ja hyvää - sitä minä haen."
  • L'art n'est pas une étude de la réalité positive; c'est une recherche de la vérité idéale.[14]
    "Taide ei ole positiivisen todellisuuden tutkimista, vaan ihanteellisen totuuden etsimistä."
    • La Mare au Diable (1851)
  • Je vois sur leurs nobles fronts le sceau du Seigneur, car ils sont nés rois de la terre bien mieux que ceux qui la possèdent pour l'avoir payée.[14]
    "Näen heidän jalojen kulmakarvojensa päällä Herran sinetin, sillä he syntyivät tilusten kuninkaiksi paljon todellisemmin kuin he, jotka omistavat ne vain koska ovat ostaneet ne."
    • talonpojista teoksessa La Mare au diable (1851)
  • Tous, quand nous avons un peu de loisir et d'argent, nous voyageons, ou plutôt nous fuyons, car il ne s'agit pas tant de voyager que de partir, entendez-vous? Quel est celui de nous qui n'a pas quelque douleur à distraire ou quelque joug à secouer?[15]
    "Kaikki meistä joilla on aikaa ja rahaa tuhlattavaksi matkustavat - toisin sanoen, me pakenemme; sillä varmasti kyse ei ole niinkään matkustamisesta vaan poispääsystä? Kellä meistä ei olisi suruja haudattaviksi tai ikeitä pois heitettäviksi?"
    • Talvi Mallorcalla (Un Hiver à Majorque) (1855)
  • Dans les jours orageux de la jeunesse, on s'imagine que la solitude est le grand refuge contre les atteintes, le grand remède aux blessures du combat; c'est une grave erreur, et l'expérience de la vie nous apprend que, là ou l'on ne peut vivre en paix avec ses semblables, il n'est point d'admiration poétique ni de jouissances d'art capables de combler l'abîme qui se creuse au fond de l'âme.[15]
    "Nuoruutemme myrskyisinä päivinä kuvittelemme yksinäisyyden olevan varma turva elämän kolhuilta, voide taistelussa saatuihin haavoihin. Tämä on vakava harhaluulo, sillä kokemus opettaa meille sen, että jos emme voi elää rauhassa kanssaihmistemme keskuudessa, eivät niin runollinen ihailu kuin taiteellinen nautintokaan kykene koskaan täyttämään syvällä sydämessämme ammottavaa kuilua."
    • Talvi Mallorcalla (Un Hiver à Majorque) (1855)
  • On est heureux par soi-même quand on sait s'y prendre, avoir des goûts simples, un certain courage, une certaine abnégation, l'amour du travail et avant tout une bonne conscience.[2][12]
    "Ihminen tekee itse itsensä onnelliseksi jos vain tietää mitä siihen vaaditaan, yksinkertaista makua, tietty määrä rohkeutta, tietty määrä uhrautuvaisuutta, rakkautta työhön ja ennen kaikkea selkeä omatunto."
  • La beauté qui parle aux yeux, reprit-elle, n’est que le prestige d’un moment; l’œuil du corps n'est pas toujours celui de l'âme.[16]
    "Kauneus, joka heijastuu silmiin," hän jatkoi, "on vain hetken lumoa; vartalon silmä ei ole aina sama kuin sielun."
    • Le Beau Laurence (1870)
  • "Chopinin lahja on syvimpien ja täydellisimpien koskaan olemassa olleiden tunteiden ilmaisu. Hän sai yhden ainoan soittimen puhumaan äärettömyyden kieltä. Hän saattaa usein tiivistää kymmeneen säkeeseen, jotka lapsikin voisi soittaa, rajattoman lumoavia runoja, vertaansa vailla olevan voimakkaita draamoja."[17]
    • Chopinin alkusoitoista teoksessa Histoire de Ma Vie (1902-04)

Lähteet

muokkaa
 
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta George Sand.
  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 Robert Carlier; Jean-Louis Lalanne; Pierre Josserand; Samuel S. de Sacy: Dictionnaire des Citations. Larousse: Pariisi, 2007.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 Georges Lubin (toim.): Correspondance. Garnier Freres: Pariisi, 1964-95, vol 1, s. 817-818; vol 6, s. 807; vol 20, s. 188, 412.
  3. Bruce Kajewski: Traveling with Hermes. University of Massachusetts Press: Amherst, 1992, s. 32.
  4. 4,0 4,1 George Sand: François le Champi. H.M. Caldwell: New York, 1894, s. 17, 24.
  5. George Sand: Indiana. Oxford University Press: Oxford, 2000, s. 23.
  6. Frederick Niecks: Frederick Chopin: As a Man and Musician. Novello: Lontoo, 1890, vol 1, s. 334.
  7. Robert J. Ackerman: Perfect Daughters. HCI: Deerfield Beach, Florida, 2002, s. 31.
  8. George Sand: Metella. , 1833.
  9. George Sand: Mauprat. E. Churton: Lontoo, 1847, s. 121.
  10. Elaine Partnow: The Quotable Woman: 1800-1975. , 1978.
  11. Marie Jenney Howe (toim.): The Intimate Journal of George Sand. , 1929.
  12. 12,0 12,1 André Maurois: Lélia: The Life of George Sand. Harper: New York, 1954, s. 292, 418.
  13. Calmann Lévy (toim.): Letters of George Sand. , vol 3, s. 242.
  14. 14,0 14,1 George Sand: The Haunted Pool. Dodd, Mead: New York, 1895, s. 15, 25.
  15. 15,0 15,1 George Sand: Winter in Majorca. Academy Press: Chicago, 1978, s. 29, 165.
  16. George Sand: Handsome Lawrence. James R. Osgood: Boston, 1871, s. 30.
  17. George Sand: Histoire de Ma Vie. , 1902-04, vol 4, s. 439.