Angurvadel, Frithiofin miekka, josta Esaias Tegnér kertoo, että se oli taottu auringon porteilla ja karaistu kääpiöiden tulessa, niin että Frithiofin isoisän käsissä se oli halkaissut kovakalloisen Järnhös-jättiläisen päästä vyötäröön asti. Sen terään oli piirretty outoja riimuja, jotka loistivat himmeästi rauhan vallitessa mutta paloivat sodassa.

  • "kuin kukon tappelevan / punaheltta: se mies oli mennyt / tultua surman yön / kuka kohtasi riimujen lieskat. / Kalpa se, kuuluja maan, / oli parhain kalpoja Pohjan." (Suomentanut Uuno Kailas)

Suuri Tarukirja. Koko Kansan Kirjakerho.